Kolme kylää ylös ja alas...

                                                     Ranskalainen aamiainen

Heräsin aamulla hyvin nukutun yön jälkeen korkeasta ikkunasta tulvivaan auringon valoon. Ilma oli viilentynyt yöllä jonkin verran. Illalla olin nukahtanut sammakkojenkurnutukseen.

 Lavuaaria ei huoneessa ollut, joten mini kylpyamme toimi myös lavuaarina. Suihkun alaosassa oli putki, josta sain viileää vettä virkistääkseni kasvoni. Huoneeni käytävän toisella puolella oli lavuaari käytössä kodinhoitohuoneessa.

Kuulin aamiaisen saapuneen oven taakse. Aukaisin oven ja napautin pienen kahvinkeittimen päälle. Aah tällä kertaa oli maito jäänyt pois tarjottimelta. 

Matkani toisena päivänä tutustuin kolmeen kylään. Ensimmäisenä kohteena oli Bonnieux.  Alueen kylät sijaitsevat 10-20km välimatkan päästä toisistaan. Tiet kiemurtelevat viini-, oliivi- ja kirsikkapuu tarhojen läpi. 

Paras tapa tutustumiseen on kävellä kylän läpi ilman määränpäätä. Jätin auton kirkon takana olevalle parkkipaikalle. Sieltä jatko olikin pelkkää ylämäkeä. Bonnieux oli vilkkaampi kylä, kuin Saignon. Katujen varsilla oli putiikkeja ja ravintoloita. Lounasaika läheni. Löysin sivukadulta useita terassiravintoloita. Valintani osui ravintolaan, josta oli upea näköala laaksoon. Naapuripöydässä istui kuuden hengen joukko miehiä, jotka olivat saapuneet maantiepöyrillä. Ihmettelin miten kaverit pystyivät polkemaan ylä- ja alamäkeä kahden tyhjennetyn punaviinipullon jälkeen.   

 Lounaan jälkeen reittini nousi yhä ylemmäs kylää. Pääkadun varrelta nousi kivipäälysteinen kuja jyrkästi ylös ja sen huipulta löytyi kylän vanhin kirkko. Kävely Bonnieuxissa kävi kuntoilusta. Paluumatkalla poikkesin kiiteistövälittäjän toimistossa keskustelemassa myytävien talojen tarjonnasta. Mitään kiinnostaa ei ollut tarjolla tällä kertaa. 

Ylämäkeä Bonnieux'n kylässä

Laventelin sinistä jopa taloissa

                                                                Kylän laidalla

Ilman päämäärää lähdin Bonnieuxistä ja tielleni osui viitta Goult nimisestä kylästä. Seuraava pysähdys oli siellä. Sama näytti toistuvan kaikissa kylissä. Parkkipaikka autoille kylän alkupäässä. Goultissa oli ollut toripäivä. Iltapäivällä torilla oli myyty keramiikkaa, tekstiilejä sekä koruja ym. Myyjät olivat juuri pakkaamassa tavaroitaan pakettiautoihinsa, kun kävelin aukion ohitse. 

Tämäkin kylän pääkatu johti ylös kukkulalle. Todella siistit kadut ja hyvin hoidetut vanhat kiviset talot kertoivat Goultin vauraudesta. Rauhalliset kujat johtivat ylös vanhalle tuulimyllylle. Sieltä oli näkymä Bonnieux kylään laakson toisella puolella. Alas kylään keskustaan kävelin kapeita kujia kylän toisella laidalla. Keskustan aukiolla löysin kiinteistövälitystoimiston ja poikkesin siellä. Jätin yhteystietoni. Vaikka kylä oli siisti ja kaunis, siitä puuttui jotain. Aukion baarissa nauttimani kylmän juoman jälkeen jatkoin matkaa. Tarvitsisin hellehatun, sillä iltapäivän aurinko paistoi kuumasti. Goultin taika parani kävellessäni takaisin parkkipaikalle, kun minua vastaan kadulla näyttelijä John Malchovits.  

Autoni oli kuuma, kuin uuni joten päädyin avaamaan katon kokonaan. Tällä kertaa tarkistin mikä olisi lähin kiinnostava kylä kartalla. Ajomatkani jatkui tukkaputkella kohti Menerbesiä. 

Katu Goultissa

                                  Vanha kivinen talo rakennettu kallion päälle, Goult

Menerbestä tiesin sen verran, että se oli ollut englantilaisen kirjaili Peter Maylesin  kotikylä. Saatatte muistaa kirjan sekä siitä kertovan TV sarjan ”A year in Provence” ”Vuosi Provensissa”.

 2000-luvun alussa näin kertomuksesta TV-sarjan asuessani Ranskassa. Muutama viikkoa ennen matkaani löysin kerrostalo kotini yhteisestä kellarista kierrätyskirjojen pinosta mainitsemani kirjan, jonka olin innolla lukenut ennen matkaa. 

Parkkipaikka, missäs muualla, kuin kylään tullessa ensimmäisenä. Heti pääkadun alkupäässä oli kaksi metallista ruosteen peittämää taideteosta. Luulin niiden olevan espanjalaisen taiteilija Eduardo Chilladan tuotantoa. Nämä kuitenkin osoittautuvat ranskalaisen taitelijan luomuksisksi. Vanhan kivisen talon seinällä luki metalli kirjaimin ”La Vie est Belle” ”Elämä on kaunis” ja olin aivan samaa mieltä. Kylän kaduilla oli rauhallista. Nousin katuja ylös. Aivan kylän loppupäässä oli taidegalleria juuri sulkemassa ovensa. Tutkiessani rakennusta huomasin siinä olevan taiteillijoille tarkoitetun residenssin. Naapuritalo oli aikoinaan kuulunut taiteilija Dora Maarille.

Elämä on kaunis!!..

Kapeita kujia ja liikkeitä Menerbessä

Kylän huipulla kirkko ja risti

Kirkon laidalla metalliportin takana vanha hautausmaa

Iltapäivä alkoi kääntyä loppuun. Ajatus maukkaasta illalisesta vei minut takaisin Saignoniin. 

Huomenna jatkaisin Aix-en_Provenceen messuille. 

Roof Top Restaurant Saignon

                                 Tonnikala tartar, mikä makuelämys kukkulan laella

Missä sijaitsee Luberon? 

Luberon sijaitsee keskellä Provencen aluetta. Noin tunnin matkan päässä Marseillesta pohjoiseen. 

Luberon on kumpuilevaa matalampaa vuoristoa, jonka pohjoispuolelta lähtee Alppien vuoristo. Luberon on kansallinen luontoalue, joka kattaa laajan metsäalueen. 

Alueella on suuri määrä patikointi ja pöyräilyreittejä. Luberon on jaettu pohjois- ja eteläosaan. Matkani keskittyi suurimmaksi osaksi pohjoisosaan ja siellä oleviin viehättäviin kyliin.