Kommeluksia ja minimalisuutta matkallani

 Matkakohteiden kuvat luovat mielikuvia kohteesta.

 Monesti kuvat antavat vääristyneen todellisuuden. Kuva Saignon kylän aukiosta ihastutti. 

Vanha suihkulähde kylän pääaukiolla ja sen takana vanhat talot köynnöskasveineen olivat todella hurmaava näky. Jokin sisälläni heräsi. Monesti teen asioita intuitiivisesti ja luotan kykyyni täysin. Tälläkään kertaan se ei johtanut minua harhaan. Saignon kukkulan harjalla oli ihastuttava kylä. 

Ilta hämärtää Saignonin yllä

Olin varannut huoneen aamiaisella matkani kahdeksi ensimmäiseksi yöksi. Lentoni Nizzaan Amsterdamin kautta sujui hyvin. Päätin lähteä matkalle ilman matkalaukkua kuullessani erilaisista kaaoksista lentokentillä. Nizza oli kahden ja puolen tunnin matkan päässä Saignonista. 

Jo toinen kerta, kun minulle kävi säkä autovuokraamossa. Marraskussa Bordeauxen lentokentällä Hyundain tilalle sain samaan hintaan luksus Mersun ja nyt minulle tarjottiin pienen auton tilalle avo Miniä. No eihän Minikään mikään suuri auto ollut. 

Kommelluksiakin autoni kanssa sattui jo heti lentokentällä. Onneksi ei ollut matkalaukkua mukana, sillä se ei olisi mahtunut auton takaluukusta sisälle. Käsimatkatavarani sain juuri ja juuri tungettua auton takatilaan. Ennen, kuin pääsin edes ulos lentokentän parkkihallista jäin autoni kanssa jumiin ulosmenoportin kahden puomin väliin. Ensimmäinen puomi aukeni. Toisen puomin piti aueta QR-koodilla varustetulla lapulla, jonka olin saanut vuokraamosta. Mutta eipä auennut. No en päässyt taaksepäin peruttamaankaan, kun takana oleva portti pysyi alhaalla. Jono takanani kasvoi. Nousin autosta lukitsin sen lähtiessäni hakemaan apua. Kauempana joku neuvoi palaamaan takaisin vuokraustoimistoon. Sain sieltä ystävällisesti apua. Matkani jatkui ulos Nizzasta kohti moottoritietä. 

Hiljainen Saignon

Kiemurteleva moottoritie kulkee läpi kukkuloiden ja kauempana näkyy korkeimpien vuoristojen alku. Lämpöasteita illalla oli vielä 25. Soitin huoneen vuokraajalle, että olin saapumassa, mutta aivan tarkasta ajasta en tiennyt. Navigaattori valitsi minulle ehkä lyhimmän tien, mutta mutkaisen ja todella kapean. Kukkulan laella eteeni avautui risteys ja suora tie, joka tuli samalta suunnalta, kuin minäkin.

 Saapuessani Saignoniin navigaattori vei minut kylän erityisen kapean kadun läpi, eikä antamani osoitetta tuntunut näkyvän missään. Navigaattori vain totesi: ”Vous etéz arrivée á la destination”. "Olette saapuneet kohteeseen". Ajoin suoraan ulos kylän alueelta ja löysin kaksi parkkialuetta. Toinen paljon alempana joten päädyin lähempänä olevaan matkatavaroideni vuoksi. Parkkipaikan sisääntulossa oli kyltti, jossa oli parkkeeraus kielto torstai päivälle. Hyvä tänään oli keskiviikko ajattelin, ei kielto koske nyt. 

Kävelin kylän keskustaan kohti.  Siinä se nyt oli, suihkulähde, jonka kuvissa olin nähnyt. Etsin taloa johon minulla oli varaus enkä ollut aivan varma missä se oli. Päädyinkin kyselemään suihkulähteen toisella puolella olevan ravintolan henkilökunnalta osoitetta. Kirjoituspöydän takaa eteishallista löysin miehen, joka hieman töykeästi ilmoitti, ettei tiennyt mitään. Joten ”eksyneenä” soitin vuokraajalle ja talo löytyi aukion toisella puolelta.

Ilta oli jo alkanut hämärtää, kun saavuin kolmannen kerroksen makuuhuoneeseen. Suuri kokoinen huone, josta avautui myöhäisillan näkymä Aptin kaupunkiin sekä kukkuloille. Huone oli täynnä vanhoja esineitä. Koko sisustus oli maalaisromanttinen. 

Huoneeseen oli jälkeenpäin rakenettu ”kylpyhuone”. Oikeastaan, kun avasin kaapin ovilta näyttävät pariovet, löytyi oven takaa istuttava kylpyamme suihkulla. Ovessa oli eriväriset pyyhkeet. WC löytyi korkeasta kopista. Huoneen nurkkaan oli rakenettu koppi, jossa kapea ovi. Oven takana oli pytty. Koppi oli niin kapea, että pytyn molemmille sivuille jäi hädin tuskin 10cm tilaa. Istuessani pytyllä ovi oli pidettävä auki tai muuten polveni koskettivat ovea. En voinut kuin nauraa. Suuri parisänky oli puoleensa vetävä, pitkän päivän jälkeen. 

Kylpyhuone ja WC

Minimalistinen kylpyhuone

WC koppi

Aamulla oven takaa kuului ääntä, kun talon herra oli tuonut aamiaisen huoneen ulkopuolella olevalle hyllylle. Hyllyllä oleva pieni kahvinkeitin valmisti puuskuttaen kahvia. Ikkunasta avautui upea näky laaksoon ja toisella puolella kohosi kukkloita. Kurkotin korkeasta ranskalaisesta ikkunasta alas. Alapuolella oli kuja sekä taloja puutarhoineen. 

Aamiaiseksi nautin croissantin ja kahvia. Suihkumaton asetin puulattialle ja kiipesin pieneen ammeeseen. Vedin suihkuverhon suojaksi ja pamautin pääni yläpuolella olevaan suihkuun. Päädyin käsisuihkuun. Ammeen päätyreunat olivat tasaiset joten suihkuvesi kerääntyi myös niiden pinnoille. Kuvittelin mielessäni melkein kaksi metrisen mieheni tässä suihkussa.  Pukeutuessani nautin vielä toisen kahvin ja samalla mieleeni välähti. Nyt oli torstai. Apua auto. Mitä kello on?

Hädissäni saavuin parkkialueelle todeten pienen Minini jääneen torimyyntikojujen keskelle. Tarkastelin tilannetta. Edessäni myyntipöydällä oli pieniä lasipurkkeja ja pöydän takana nainen sekä koira. Tervehdin häntä ja kyselin tuotteista. Myyjä kertoi itse valmistavansa luomuvoiteita erilaisten eteeristen öljyjen ja yrttien kanssa. Ilmoitin hänelle pahoitellen, että tuo auto tuolla on minun. Nainen kommentoi sanomalla, että olin onnekas, sillä en ollut saanut sakkoa tai autoa ei ollut hinattu pois. Huh ajattelin.

 Luomutori ei ollut suuri. Siellä myytiin luomuvihanneksia, taimia, keramiikkaa, leivonnaisia. Autoani vastapäätä mies paisti räiskäleitä ja myi niitä erilaisilla täytteillä. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta ajaa autoa pois keskeltä tapahtumaa. Menin uudelleen luomuvoiteiden luokse ja ostin erilaisia voiteita. Pienet purkit olivat käteviä matkan aikana. Tori sulkeutuisi puolelta päivin. 

 Päätin käyttää ajan tutustumalla  Saignonin kylään paremmin. Kylän kadutkin tuntuvat kujilta. Niiden molempia reunoilla on kaksi tai kolme kerroksisia vanhoja kivistä rakennettuja taloja, jotka ovat kiinni toisissaan. Pieniä puutarhoja mahtuu joidenkin talojen vierustoille. Lämpimällä ilmalla useimmat puiset ikkunaluukut pidetään kiinni.  Kulkiessani etsin myös kylttejä, jotka ilmoittaisivat talon olevan myytävänä. Nousen ylös kukkulalle kävellen vanhan kivisen kaariportin alitse. Tämä kuja vie ylös Roof Top terassiravintolaan. Sieltä toinen reitti vie kukkulan laella oleville raunioille, josta avautuu 360 asteinen näköala. Ympärillä näkyy metsää, viinitarhoja, Aptin kaupunki hieman kauempana, sekä Saignon kylän talojen tiilikatot. Huipulla tuulee ja aurinko alkaa paahtaa todenteolla.

Kierrän toista reittiä takaisin kylälle, joka tosiaankaan ei ole kovin suuri, mutta viehättävä. Saavun takaisin aukiolle sen toiselta laidalta. Kirkonkellot kumahtavat soimaan ilmoittaen puoltapäivää. Matkalla parkkipaikalle ostan vettä leipomo-kahvilasta. Vitriinin takana on herkullisen näköisiä leivonnaisia. Leipomo on täynnä asiakkaita. 

Torimyyjät alkavat hiljalleen pakata tavaroitaan  lähestyessäni autoani. Tunnustan rikkomukseni autoni vastapäätä olevalle myyjälle. Hän kiittää urheudestani tunnustaa rikkeeni ja kertoo minun olevan onnekas, etten saanut sakkoja. Seuraavan kojun räiskäleen paistaja pyytää kohteliaasti voisinko peruttaa autoni rauhallisesti pois alueelta, jotta parkkialueen hieno sorapöly ei nouse hänen myyntikojunsa päälle. Uudelleen pahoittelen ”je m’excuse encore”. ”Vielä kerran olen pahoillani.” Sitten jatkan matkaa…

Luonnon kosmetikkaa

Autoni keskellä toria, punapaitaisen miehen takana

Talo myytävänä

Kylä täynnä kapeita kujia