Elämäni tuntuu kulkevan viiden tai seitsemän vuoden sykleissä. Entä sinun?

 Kesäkuun alussa tuli täyteen seitsemän vuotta paluumuutostani takaisin Suomeen. En koskaan ajatellut, että palaisin takaisin, mutta niin vain kävi. Jokaisessa maassa, jossa olen asunut 27 vuoden aikana on hyviä ja myös niitä tylsempiäkin puolia. Täydellistä paratiisia ei löydy mistään. Olen vuosien varrella oppinut nauttimaan siitä, mitä hyvää sen aikainen kotimaani on minulle tarjonnut ja jättänyt negatiivisuuden taka-alalle. 

Helmi-, maaliskuussa Ranskassa oli jo mahdollisuus nauttia lounasta ulkoterassilla auringon lämmittäessä. 

Puutarhan viikunapuut työnsivät esiin kirkkaan vihreitä pieniä lehtiä kaikkien muiden puiden kanssa kilpaa. Ainoastaan laakerinlehtipuu pysyi vihreänä talvenkin läpi. Pihapiirimme suurimmat viikunapuut olivat molemmissa Ranskan kodeissamme kasvaneet aina kiviseinän tai muurin vieressä. Puut tuntuivat nauttivan kivien keräämästä auringon lämmöstä. 

Kevät ei tahtonut millään asettua tänä vuonna eteläiseen Suomeen. Kadut, pihat ja puutarhat olivat jään peitossa pitkään. Keväinen kaupunki oli harmaa ja viileä. En oikein innostunut mistään tällaisena aikana. Oliko seitsemän vuoden syklini täyttymässä... Ehkä jotain uutta olisi tulossa...