Helmikuun tunnelmia

l'Isle-sur-la-Sorgue

 

Sade oli väistynyt sunnuntaina ja päätimme yhdessä ystäväni Françoisen kanssa lähteä l’Isle-sur-la-Sorguen kaupungiin, noin 30 kilometrin päähän Saint Martinista. Sää oli vielä pilvinen ja kostea, lämpöä oli 10 astetta.  Sunnuntaisin kaupungilla on tori, brocante kirpputori ja kaikki antiikinmyyjät pitävät kauppojaan auki vain viikoloppuisin. Viikoloput ovat kaupungin keskustassa aina vilkkaita ja kaikki mahdolliset pysäköintialueet olivat täynnä. Löysimme kaupungin laitamilta paikan autolle ja otin kuvan varmuuden vuoksi, jotta löytäisimme autoni uudelleen.  Tuntui siltä, kuin sateen jälkeen kaikki luberonilaiset olivat tulleet Sorgueen. Kuljimme läpi torin, joka levittäytyi laajalti vanhan kaupunginosan kujille ja aukijoille. Tutustimme kirpputorin tarjontaan, jonka jälkeen päädyimme toiselle puolelle pääkatua antiikki- ja brocanteliikkeiden keskukseen. Siellä Françoise tapasi ystävän, jonka kanssa hän vaihtoi kuulumisia. 

Kaupungilla kulkevan kanaalin laidalla voit tehdä

 sunnuntaisin löytöjä kirpputorilta.

               Antiikkikauppiaat ovat luoneet oman korttelin puistojen keskelle.
             Kauppiaita on kaupungissa 200-300:n välillä. l'isle-sur-la-Sorgue 

                on yksi Ranskan kuuluisammista antiikkikauppiaiden keskuksista.

Françoise asui nykyään yksinään, sillä hän oli  jäänyt leskeksi 17 vuotta sitten. Françoise oli miehensä kanssa pitänyt antiikkiliikettä ja hänen antiikin tuntemuksensa oli todella hyvä.  Françoise on myös keittiömestari aito "chef de cuisine". Vielä yli 70:ntä vuotiaana hän työskentelee yksityisille lomanviettäjille, valmistaen heille aterioita sekä pitämällä huolta suuremmistakin illalliskutsuista. 

Matkalla takaisin kotiin päin tietä, joka kulkee Avignonin ja Aptin välillä poikkesimme idyllisessä Oppede-le-Vieux kylässä. Vanhan Oppeden kylässä, joka reunusti jyrkkää rinnettä Luberonin vuoren reunalla. Kaunis keskiaikainen kylä oli hiljainen, sillä kaikki ravintolat ja kahvilat, sekä keramiikkapaja olivat suljettuja nyt talvikautena. Helmikuu on usein hyvin hiljainen tammikuun lisäksi, joten ravintoloiden ja kauppojen omistajat pitävät lomaa. Vasta hiihtolomat helmikuun puolenvälin jälkeen vilkastuttaa jonkin verran Luberonin aluetta. Pääsiäisestä alkaa kevätkauden ensimmäiset vieraat saapua ja elämä Luberonin alueella vilkastuu .

                 Oppede-le-Vieux kylä sijaitsee aivan Grand Luberon vuoriston

                     reunalla, josta avautuu näkymä oliivi- ja kirsikkapuutarhoihin.

                         Oppedetten kylän reunalla avautuu näkymä alas rotkoon.

Maanantaisin liikkeet etenkin pienissä kylissä ja kaupungeissa pysyvät suljettuina. Françoise ja minä päätimme siitä huolimatta lähteä ajelulle Saint Martinistä pohjoiseen. Olin lukenut ja nähnyt kuvia pienestä Oppedetten kylästä.  Tämä kylä oli ensimmäinen kohteemme. Maisemat muuttuivat ja tiet kapenivat entuudestaan. Oppedetten kylä oli jossain määrin ollut hylätty ennen, kuin hollantilaiset olivat aloittaneet vanhojen talojen oston ja kunnostuksen. Monella alueella, niin Ranskassa, kuin Espanjassakin vanhat kylät ovat tyhjentyneet toimeentulon puutteen vuoksi. Nuorempi sukupolvi on muuttanut kaupunkeihin ja vain vanhukset ovat jääneet kyliin. Pohjois Euroopasta ja Englannista saapuneet  pariskunnat ja perheet ovat ostaneet vanhoja taloja. He ovat remontoineet ja kunnostaneet taloja kodikseen tai loma-asunnoiksi. Monilla Ranskan suurkaupungeissa asuvilla on loma-asuntoja Luberonin alueella.  Näin monet kylät ovat saaneet uuden elämän. Tämä syrjässä oleva Oppedetten kylä on siitä hyvä esimerkki. Kylä vetää puoleensa myös kävelijöitä, jotka patikoivat merkittyä reittiä pitkin kylän reunalta alas rotkoon. Kylän reunalta voi ihastella  maalauksellista vuoristo maisemaa, joka poikkeaa Luberonin vuoristosta. 

Maalaukselliset maisemat Oppedetten ympärillä

Oppedettesta lähdettäessämme vaihtui myös lääni. Vauclusen läänistä Alpes des Hautes Provencen lääniksi ja samalla olimme hieman lähempänä alppeja. Simiane-la-Rotonde on kylä, jossa joutuu kiipemään kapeita katuja pitkin ylös. Jyrkät kadut ja kujat kulkevat keskiaikaisten talojen välissä. Ylhäällä kylän reunalla avautuu näkymä vuorille, joiden takana näkyy lumiset Alpit. Françoise toimi oppaana, kun kuljimme hiljaisia kujia tarkastelen taloja. Ilma oli viileää ja sateen jälkeen vielä kosteaa. 

Seuraava pysähdys olisi Banonissa. Matkaa sinne oli vain muutama kilometri Simianista.

Simiane-la-Rotonden kapealla kadulla

Françoise toimii oppaana

                           Kylän kivisen terassin laidalla näkymä Alppien suuntaan

                                                 Banonin kuuluisa kirjakauppa

Banon on kylä, joka on kuuluisa Le Bleut nimisestä kirjakaupasta ja vuohenjuustosta jota kylässä valmistetaan.  Banon-juusto on pehmeää ja herkullisesta vuohenjuustoa, joka on valmistettu alueella perinteisin menetelmin. Pyöreän mallinen juusto on kääritty kastanjan lehtiin, juuston etikketti ja lehdet on sidottu rafia narulla.  Kirjakauppa on kuuluisa ympäri maailmaa. Täytyy myöntää, että niin pienessä kylässä sijaitsevan kirjakaupan tarjonta yllätti minut. Kirjakaupan hyllyjonot jatkuivat syvälle rakennukseen. Kirjakauppa olikin ainoa paikallisen baarin kanssa, joka oli auki maanantaisin. Sen vuoksi baari oli täynnä lounasaikaan. Lämmin herkkutateilla höystetty pasta-annos lämmitti meitä viileän ilman vuoksi. Kävelessämme kylien kapeilla kujilla tuuli puhalsi kosteaa ilmaa, joka tuntui kylmältä. Kylässä oli useita ravintoloita, mutta kaikki olivat kiinni joko maanantain vuoksi ja osa piti lomaa. 

                                                                Banon juusto

 Lounaan jälkeen ajoimme takaisin Saint Martiniin. Françoise oli väsynyt, sillä hän oli hieman vilustunut. Kotona illalliseksi valmistin sikurisalaateista gratiinin, jonka reseptin laitan tänne erillisenä postauksena. 

Tiistaina Françoise tunsi olonsa väsyneeksi vilustumisen vuoksi. Joten päätimme jäädä kotiin. Minä puolestani järjestelin yläkertaa kotona, muutin hieman sisustusta kahdessa yläkerran huoneissa.  Ryhdyin myös mittaamaan alakerran keittiön tiskialtaan takaseinälle suunniteltua kaakelointia. Olin elokuussa tuonut mukana autolla laatikollisen, tarkalleen 33 kappaletta 10x8cm kokoisia itse valmistettuja kaakeleita. Elokuussa en näyttelyni aikana ehtinyt kaakeloida, joten jätin kaakelit odottelemaan sopivaa ajankohtaa. Minulta puuttui vielä muutama pienempi pala, jonka vuoksi mittasin uudelleen seinätilan johon kaakelit asentaisin myöhemmin. Sen sijaan, että leikkaisin kaakeleista paloja valmistaisin palat keramiikkastudiollani ennen pääsiäistä. Pienemmät palat oli helppo kuljettaa matkalaukussa taikaisin Ranskaan. Mittauksen jälkeen ajoin Aptiin rautakauppaan ostamaan tarvikkeita kaakelointiin. Näin kaikki olisi valmiina, kun palaan takaisin Saint Martiniin pääsiäislomalle. 

Aptin laidalla olevasta rautakaupasta löysin kaiken tarvitsemani. Viereisestä Fresh- ruokakaupasta hankin syötävää  viimeisiksi päiviksi. Paluumatkalla päätin ajaa kotiin Saignon kylän kautta. Saignoniin johtava tie alkoi Aptin keskustasta Tie kiemurteli ensin Aptin alueen kerrostalojen keskellä ohittaen myös hautausmaan. Sen jälkeen tie nousee jyrkästi ylös yksittäisien talojen ja puiden keskellä. Aivan ylhäällä avautuu näkymä Saignonin kylään ja kylän yläosassa olevaan valtavaan kallioon, jonka voi nähdä jopa Saint Martinista asti.  Saignonissa oli todella hiljaista, sillä unohdin aivan täysin, että leipomo-kahvila, jossa myytiin leivän lisäksi todella herkullisia leivoksia oli suljettu tiistaisin. Kotiin palaamisen jälkeen Iltapäivän päättyessä vierailin Mireillen uudessa kodissa. Pieni sievä vuokra-asunto sijaitsi Saint Martinin pääkulkuväylän varrella aivan kylän reunassa, josta avautui upea näkymä Luberonin vuorille. Joimme yhdessä iltapäivä kahvit. Sovin Mireillen kanssa, että hän tulisi vielä keskiviikkona käymään, sillä torstaina lentäisin takaisin Suomeen. Aurinkoinen Mireille pitää huolta talostani, kun olen Suomessa. 

Keskiviikoksi olin Françoisen kanssa sopinut, että ajaisimme Vaucluse joen alkulähteille kylään nimeltä Fontaine de Vaucluse. Kylä sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä l'Isle-sur-la-Sorguen kaupungista, jossa Sorgue joki virtaa keskellä kaupunkia jakautumalla ja luo näin saarekkeen kaupungin keskustaan. 

Pysähdyimme ensin Aptissa Françoisen tovoimuksesta. Hän halusi käydä tapaamassa kiinteistövälittäjää. Françoise on ajatellut talonsa myyntiä, mutta ei vielä ollut aivan varma mitä halusi tehdä. Mitään mielenkiintoista tarjottavaa ei välittäjällä ollut tällä kertaa, joka olisi saanut ystäväni kiinnostuksen heräämään. 

                         Fontaine de Vaucluse kylään saapuessa joen reunaa pitkin

Aurinko lämmitti mukavasti aamupäivällä. Ilma tuntui jo keväiseltä.  Viikolnopun rankkasateet olivat saanet Vauclusen joen virtaamaan vuolaana ja siitä oli jopa mainittu TV:n paikallisuutisissa. Saavuttuamme Fontaine de Vaucluseen auto piti pysäköidä kylän laidalle aivan joen reunalle. Siitä jatkoimme matkaa jalan ja ihailimme virtaavan joen reunoilla olevia rakennuksia. Ylitimme sillan ja olimme keskustassa. Kylän keskusaukion reunalta nousi katu, jota pitkin kuljimme lähteen äärelle. Korkeat kalliot reunistivat kaupunkia joen toisella puolella sekä edessämme, kun etenimme kohti määränpäätä. Vierailijoita oli vielä vähän ja suurin osa joen reunalla sekä kadun varrella sijaitsevat ravintolat ja liikkeet olivat kiinni. Joen kuohu yltyi mitä ylemmäs kuljimme. Valtavan korkeat plataanipuut reunustivat joen reunaa, joiden takana joki muuttui smaragdin vihreäksi. Ilma muuttui viileämmäksi ja kosteammiksi samalla, kun joen reunoilla olevat korkeat kalliot ympäröivät kulkuväylän. 

                                                       Katu joka vie joen lähteelle

Plataanipuiden varjossa

Kosken kuohuntaa ennen alkulädettä

Alkulähde, jossa kahdesta luolasta virtaa vettä

                                                    Smaragdin vihreää vettä

Kulkuväylän lopussa kallion seinämä nousi pystysuorana ylös ja sen alareunassa muodostui vihreä lampi. Sateiden vuoksi vettä oli nyt virtaamassa luolasta ulos niin paljon, että luolan suu oli kokonaan veden peitossa. Jopa Kapteeni Cousteau oli aikoinaan sukeltanut luolaan löytääkseen todellisen alkulähteen Vaucluse joelle. Alkulähde oli jonkilainen mysteeri. Sen tarkkaa lähtökohtaa ei kukaan tuntenut. Viikon aikana olin ehtinyt tutustumaan moneen kylään ja tällä kertaa ystäväni kanssa. Tunsin nyt Luberonin aluetta yhä laajemmin. Sen kauneus pitää itse kokea. 

Saint Martiniin saapuessa päätimme Françoisen kanssa viettää viimeinen yhteinen ilta aperitiivin merkeissä. Kävelimme yhdessä kylän pieneen supermarkettiin ostamaan patonkia, kuohuviiniä ja juustoa. Minulla oli kuorittuja katkarapuja kotona, jotka sopivat hyvin aperitiiviksi. Aperitiivin nautimme Françoise luona kodikkaassa keitiössa. Tällä kertaa olin tutustunut Françoiseen vielä paremmin. Hänellä oli paikallisia ystäviä, mutta hän usein vetäytyi viettämään yksin aikaa. Hän ei kaivannut kylän juoruja. Kylässä oli asukkaita, jotka eivät pitäneet hänestä, vain sen vuoksi, että hän hoiti ja ruokki kaikki kylän 15 kulkukissaa. Hän jopa pyydysti kissat ja vei ne eläinlääkärille sterilisoitavaksi paikallisen eläinsuojelu- yhdistyksen maksaessa operaation. Nykyään hylättyjä kissoja oli niin paljon, ettei eläinsuojeluyhdistys SPCA enää voinut ottaa talteen kaikkia kissoja. Kotona asui kolme kissaa. Ulos Françoise oli sijoittanut pari erillistä koppia kulkukissoille suojaksi sadetta ja kylmyyttä vastaan. 

Torstai aamulla hyvästelin Mireillen, Jean Yvesin ja Françoisen ennen lähtöä Marseillen lentokentälle.