Helmikuun hetkiä

Uusi ulko-ovi oli laitettu paikoilleen viikkoa ennen saapumistani. Olin tilannut oven ystäväni Jean Yvesin kautta, sillä sisaren poikansa toimii puuseppänä. Olin saanut häneltä tyydyttävän tarjouksen, niin ulko-oveen, kuin eteisen hyllykköön asenettavaan kaapin oveen. Naapurini asensi minulle viime vuonna ovet, jotka alkoivat repsottaa jo loppu kesästä. Itsekin olisin osannut asentaa paremmin, kuin naapurini. Naapurini tuntuu tekevän kaikkea, mutta ei saa aikaan mitään kestävää. 

Alkuperäinen ulko-ovi ei pitänyt lämpöä, sillä sen metallinen runko ja ikkuna osa eivät olleet tarpeeksi eristettyjä. Kaiken lisäksi Ranskassa on merkillinen tapa jättää eteinen usein kylmäksi. Tämä vuoksi en voinut pitää talviaikana alakerran tilaa auki yläkerran tilan kanssa. 

Olin todella tyytyväinen uuteen ulko-oveen ja samoin myös kaapin oveen, joka vielä vaati maalauksen. 

Saavuttuani torstaina autolla Saint Martinin tavanomaiselle parkkipaikalle tuli Jean Yves minua vastaan. Uuden ulko-oven vuoksi minulla ei ollut enää avainta omaan kotiini. Olimme juuri kantamassa matkatavaroita ja kauppakasseja, kun ystäväni Françoise (Madame Olive) ilmestyi paikalle. Tuttuun tapaan tervehdimme poskisuukoilla ja Francoise ehdotti minulle illallista hänen luonaan, johon vastasin myöntävästi. 

                                                             Eteisen kaapin ovi maalattuna

Kotini oli siisti, sillä Mireille, joka huolehti talosta oli siivonnut ja muutenkin pitänyt hyvää huolta kaikesta poissa ollessani. Tuntui todella hyvältä olla taas Saint Martinissa. 

Illallisella Fransoicen luona nautimme maukkaasta ateriasta aloittamalla aperitiivin kanssa ja vaihdoimme kuulumiset, niin henkilökohtaiset, kuin kylänkin uutiset. Sovimme, että tekisimme useita kävelyretkiä viikolla. 

Perjaitai aamu alkoi sateella. Kävelyt piti lykätä tuonnemmaksi, sillä viikonlopuksi oli luvattu lisää sadetta. Sade ei kuitenkaan pysäyttänyt minua, vaan ajoin Aptiin rautakauppaan ostamaan lämpöpatteria eteiseen. Kaapin oven maalaaminen vaati lämpimänpää tilaa. Maalia minulla oli jo kotona, mutta tela oli muuttunut kovaksi, joten tarvitsisin uuden. Matkalla rautakauppaan pysädyin myös Aptin keskustassa, jonka tori aukiolta kävelin kapeita katuja pitkin vanhan kaupungin sydämeen. Päätin käydä tarkistamassa oliko tutuksi tullut Veronika paikalla liinavaatekaupassa. Kauppa oli yksi lempi liikkeistäni Aptin keskustassa. Sieltä löytyi aina jotain sisustukseen tarvittavaa. Veronika oli lomalla. Ostin todella kauniin korimaisen kassin ja taas tietenkin muutaman keittiö pyyheliinan. Huomasin kaksi päällekkäin olevaa pientä pöytää, jotka sopisivat hyvin sänkyni yöpöydiksi. Otin mitat ja voisin lauantaina käydä ostamassa ne, jos ne sopivat koonsa puolesta. Sade jatkui koko päivän. Niinpä päätin uudelleen järjestellä asuntoa jonkin verran. 

                                              Aptin vanhan kaupungin katu lauantaina 

Francoise soitti lauantaina, että sade jatkuisi koko päivän. Olipa harmi, sillä lauantai oli Aptin toripäivä. Päätin kuitenkin urheasti lähteä liikkeelle. Säähän sopivat kengät, sateenvarjo ja sadeponcho mukana ajoin Saint Martinista Aptia kohti. Tuuli oli yltynyt. Ensimmäistä kertaa näin kuinka Calavon joessa, joka kulkee Aptin läpi, virtasi vettä. Parkkipaikka aukiolla, joka yleensä oli täynnä myyntikojuja oli melkein tyhjä. Vain muutama myyjä oli uskaltanut tulla uhmaamaan sateen ja tuulen voimaa. Samoin oli tyhjiä kaikki kapeat kadut, kujat ja niiden välillä olevat aukiot, jotka yleensä täyttyivät myyjistä toripäivänä. Kaupunki oli aivan hiljainen. Kahvila baarin edessä aivan omalla paikallaan kuten aina oli kukkien myyjä, joka ei ollut lannistunut sateesta. Kukat ja myyjä oli baarin markiisien suojassa. Tulppaanien, keväisten Mimosa sekä muiden kukkakimppujen väriloisto toi iloa harmaaseen päivään. Päätin kuitenkin ensin käydä liinavaatekaupassa ostoksilla ja ostaisin kukat takaisin tullessa.

Sovin myyjän kanssa, että maksan pöydät nyt heti ja tulen iltapäivällä uudelleen hakemaan ne kunhan saan auton pysäköityä hieman lähemmäs. Tori päiväni päättyi siihen, että ostin 2 kimppua Mimosaa ja kimpun tulppaaneita. Ainoalta vielä paikalla olleelta tori vihannesmyyjältä ostin hedelmiä ja vihanneksia kotiin vietäväksi. 

Yksinään harvoin tulee valmistettua lounasta. Pähkinäleipä, sinihomejuusto ja lasillinen paikallista punaviiniä, sekä torilta ostettu klementiini riitti lounaaksi. Lounaan jälkeen tuli Mireille tervehtimään minua. Joimme yhdessä kahvit ja vaihdoimme kuulumiset. Sillä aikaa kun olin ollut poissa oli Mireille muuttanut ja hän kutsui minut tutustumaan uuteen kotiinsa. Mireille oli aina yhtä aurinkoinen, kova puhumaan ja kiireinen. Lahjoitin hänelle toisen Mimosa kimpuistani. 

Hänen lähtiessään ajoin takaisin alas Aptiin hakemaan pöytiä. Sade oli onneksi väistynyt hetkeksi ja sain pöydät kuivina autoon. Saint Martinissa sade kuitenkin alkoi uudelleen. Hetkeä myöhemmin Jean Yves koputti ovelle. Hän oli menossa ystävän luokse tarkistamaan, että sadevesi valui terassilta alas hyvin. Samalla hän tuli kysymään oliko minun terrasilla lehtiä, jotka olisivat voineet tukkia sadeveden valumasta alas ränniä pitkin. Kerroin tarkistavani sen heti. Kiittelin huomaavaisuudesta ennen, kuin hän jatkoi matkaansa. 

Ostamani pöydät sopivat hyvin makuuhuonessa olevan Suomesta kuljettamani hyllykön kanssa. Samanlainen metallinen runko toi keveyttä. Ennen pöytien paikalla oli metalliset laatikot, joille löysin aivan uudet paikat. Yksi jäi olohuoneeseen ja toinen hieman pienempi siirtyi keittiöstä eteiseen ja kolmas makuuhuoneesta keittiöön. 

Illalliseksi höyrytin artisokkia jotka nautin vinegretin kanssa. Leipää, juustoa ja viiniä. TV:stä löysin poliisisarjan, jota en ollut vielä nähnyt ja tietenkin selaisin viimeisimmät sisustuslehdet.