Syksyn loistoa ja ystäviä Luberonissa

 Syksyn loistoa ja ystäviä Luberonissa

Syyskuun loppupuolelle ystäväni Mari ja Mervi olivat varanneet muutaman päivän luonani. 

Matkaan lähdin yhdessä Mervin kanssa. Varaudumme hotelli yöhön Helsinki-Vantaan lentokentällä, jonne oli avautunut uusi hotelli. Käytännölinen sijainti lentoterminaalin yhteydessä.

Aikainen aamulento Amsterdamin kautta lyhyellä vaihdolla ja matka kohti Marseillen kenttää. 

Vuokra-autolla kohti Saint Martin Castillonia, mutta sitä ennen ensimmäinen pysähdys ja lounas Lourmarinin kylässä. Kotiin jatkettiin Aptin kautta ruokakauppoihin täydentämään jääkaappia ja viinivarastoa. Syksyinen ilma Luberonissa on lempeä, vaikka aurinko paistoi jo alempana kuin kesällä. Mari saapuisi vasta lauantaina TVG pikajunalla Avignoniin työmatkaltaan Hollanista, Belgian ja Pariisin kautta. 

Perjantain kohteena oli Roussillonin ihastuttava okran sävyinen kylä. Lounas siellä lempi ravintolassani sekä kävely kylän laelle tarkastelemaan upeita maisemia ja tutustumaan Bal’s Artin luomu balsamiviinietikoihin. Ostokset autoon ja lounasta sulateltiin okra esiintymien varrella kulkien. Tällä kertaa öinen sade oli syventänyt okran keltaisten ja punaisten sävyjä. Näihin maisemiin ei koskaan kyllästy luonto on todella uskomaton taiteilija. 

Roussillonista kymmenen kilometriä pohjoisen suuntaan on Gordesin kuuluisa kylä. Gordes mainitaan aina yhtenä Ranskan kauniinpana kylänä mielestäni ehkä enemmän se sijainnin vuoksi, kuin kylän itsensä. Gorges on saavuttanut kuuluisuutensa myös sinne asettuneiden kuuluisien ranskalaisten vuoksi. Linnake keskellä kylää antaa mahtipontisuutta kylään. Talojen seinille oli Victor Vasarellin taidekuvien sijaan ilmestynyt valokuvia kissoista. 

Saint Martinin kylä baarissakin on Pizza Perjantai. Olimme edellisenä päivänä varmistaneet oman paikan ravintolan sisätilassa ja varanneet kaksi pizzaa etukäteen. Baarin pizzat ovat niin suosittuja, että ne pitää varata ennen, kuin ne menevät muille kylän asukeille. Kesä aikana baari levittää pöytänsä pizza iltaisin jopa tien toiselle puolelle ja terassia laajennetaan baarin puollella kohti petankkikenttää. 

Luberonissa lauantai on torimarkkina päivä Aptin kaupungissa. Kaupunki täyttyy jo aamulla aikaisin väestä, jotka haluavat tehdä vihannes ja heldelmä ostoksensa ennen keskipäivän lounasta. Torilla on paljon muutakin ostettavaa, leipä, kala ja muut kulinaarituotteet lisäävät ruokahalua, kun kuljemme Aptin vanhankaupungin kujia ja aukioita pitkin tarkastellen tarjontaa. 

Torilla on myös kaikkea saippuan ja korujen välillä aina kankaisiin ja moniin vaatemyyjiin. 

Ystävät kerääntyvät kahviloihin ja keskipäivän aikaan ravintolat täyttyvät lounaan merkeissä. Torin laidalta löysimme ravintolan, jossa vielä vapaa pöytä Merville ja minulle. Maittavan lounaan jälkeen matkasimme Avignonia kohti vastaanottamaan Maria, joka oli tulossa pikajunalla Pariisista. Ensin pysähdyimme Avignonin keskusasemalle, joka jotenkin tuntui pieneltä TGV junille. Sitten ilmenikin, että olimme väärällä asemalla. Suurempi ja modernimpi asema löytyi kuuden kilometrin päässä kaupungin laidalla. 

Illan vietimme kotona rentoutuen kertaen päivien tunnelmia, nauttien viineistä, juustoista ja keitetystä artisokasta ranskalaiseen tapaan dippailen artisokan lehtiä vinegretti kastikkeeseen.

Sunnuntaina pitää ehdottamasti käydä Isle-sur-la Sorguen kaupungissa, antiikkin ja brocanten mekassa. Neljänkymmen kilometrin matkalla maisemat vaihtuu ja ohitamme Luberonin vuorijonon. 

Kaupungilla on aina sunnuntaisin kirpputori, torimarkkinat sekä kaupungin reunalla erikseen toimiva valtava antiikkiliikkeiden alue, joka on auki vain viikonloppuisin. Nähtävää ja ostettavaa riittää. Antiikkikokoelmat ovat käsittämättömiä eriaikakausilta aina 60-80-luvun tarjontaan. Lounas aikaan on paras olla varaus ravintolaan tai jäät ilman lounasta. 

Matkalla kotiin pysähdyimme Menerbesin kylässä, jossa brocante myyjät alkoivat kerätä pois tavaroitaan iltapäivän loppuvaihella. Brocante tapahtumat ovat osaa ranskalaista kylä elämää. Netistä voit löytää oman alueesi tapahtumat kokovuodelle. Kylän yläosassa asetuimme valtavan rakennuksen terassille nauttimaan iltapäivän lempeästä auringosta nauttien iltapäivä kahvit. 

Jokaisella luonani vierailevalla on mahdollisuus täyttää omia toiveitaan.

 Nämä kaksi ystävää pitivät  kävelystä, jota sitten lisäsimme mahdollisuuksien mukaan.

Maanantaisin kylissä on yleensä hiljaisempaa, sillä osa liikkeistä pysyvät suljettuina tai avautuvat vasta iltapäivällä. Maanantai on kauppiaiden vapaapäivä. 

Saint Martinista Saignonin kylään voi nähdä kylän reunalta, matkaa kuitenkin kertyy toistakymmentä kilometriä, ensin laskeutuen Saint Martinin serpenttiinitietä alas Calavon joen laaksoon josta kapea tie nousee oliivi,- viini-, laventeli-, ja kirsikkatarhojen läpi Saignonin kylään. Tässä kylästä löytyy yhdet alueen parhaimmista leivonnaista Chez Christinen leipomo kahvila on pieni, mutta ulkoterasilla voit nauttia, jopa lounaaksi salaatin tai omeletin ranskalaiseen tapaan. 

Maitokahvi tulee suuressa aamiaiskulhossa ja makeaa riittää vitriinin takana. Joista päädyimme näihin. 

Kylä on kuuluisa sen huipulla sijaitsevasta kalliojyrkänteestä, jonne voi kiivetä kallioon reunaa pitkin kapeaa kiveen kulunutta polkua pitkin. Ylhäällä tuulee usein, mutta näkymä on aivan huikea. Sieltä voi tarkastella Luberonin vehreyttä ja Aptin kaupunkia sekä tietenkin kylää alapuolella. Saignonista lähdimme kohti Lubenin ylätasankoa, jonka kautta ajoimme kuuluisaan Seetripuu metsään kävelylle. 

Maanantai oli viimeinen yhteinen iltamme, jonka vietimme luonani illastaen. Aamulla lähtö Aix-en-Provencen laidalle olevaan linja-autoasemalle, josta vieraani jatkaisivat matkaa Nizzan lentökentälle. Minulla olisi päivä aikaa viettää kaupungilla, ennen kuin kuuden maissa seuraavat kolme vierasta saapuisivat. 

Suunnitelmani ei aivan onnistunut sillä aamun liikenne vei meiltä ylimääräistä aikaan ja selkeää ajo-ohjetta linja-autojen lähtökohteeseen oli vaikea löytää.  Totesimme bussin lähtevän samalla, kun lähestyimme oletettua kohdetta. Siinä vaiheessa nopea muutos suunnitelmaan ja takaisin kohti Nizzaa johtavalle moottoritielle. Matkaa lentokentälle 170 kilometriä. Aikaa oli runsaasti ja ehtisin hyvin takaisin Marseillen kentälle kuudeksi. Kiitos vieraani aivan ihanasta yhteisestä ajasta. 

Voit lukea tässä samalla Marin kirjoittaman palautteen hänen kokemuksistaan luonani. 

Unelma Ranskan maaseudusta

Kirj. Mari Murtonen 2024

 

Nuorena tyttönä kuvittelin, että Ranskan maaseutu on maailman ihanin paikka. Olin päälle neljänkymmenen, kun vasta sain todeta mielikuvani oikeaksi. Vuokrasimme ystäväperheemme kanssa talon läheltä pikkuista, keskiaikaisien muurien ympäröimää kylää. Aamuisin kävelimme vaaleahiekkaista tietä viinipeltojen ja oliivitarhojen halki leipomoon ostamaan croissantteja ja patonkia. Matkalaukut täytettiin laventelisaippualla ja oliiviöljypulloilla.

 

Saippuavarastojen hiipuessa kaipuu takaisin Provenceen yltyi. Peter Maylen romaanit auttoivat vähän, mutta kun savityöopettajamme Jaana kertoi minulle ja ystävälleni Merville, että hän on hankkinut asunnon Provencen sydämestä, päätös yhteisestä matkasta syntyi silmänräpäyksessä! Tämän vuoden syyskuussa päästiin matkaan. Itse saavuin paikalle suoraan työmatkalta Pohjois-Euroopasta ja junamatka Pariisista Avignoniin punaviiniä siemaillen ravintolavaunussa oli mahtava tapa matkata Provenceen.

 

Ja mikä ihana vastaanotto, kun Jaanan ja Mervin kanssa ilakoimme asemalaiturilla retkemme alkamista! Jaana tuntee Provencen oliivipuiden reunustamat tiet kuin omat taskunsa ja pian olimmekin perillä suloisessa Saint Martin de Castillonin kylässä. Olin nähnyt kuvia Jaanan oliivimylly-asunnosta, mutta en silti voinut uskoa silmiäni, kun näin asunnon omin silmin, niin upea se oli! Ensimmäinen ilta meni hieman ylikierroksilla kaikesta ihanasta – herkullisista artisokista, ranskalaisista juustoista, viinistä ja mahtavasta seurasta.

 

Hyvin nukutun yön jälkeen päästiin retken toivesisältöön, eli pienissä maalaiskylissä vierailuihin. Vaikka olin käynyt Provencen kylissä aiemmin, reaktio näyttää kerta toisensa jälkeen olevan sama: hämmennys ja silmien hieraisu, että voiko näkemäni olla todellista. Tunnelma on epärealistinen. Pienet tiet kiemurtelevat usein mäenrinteillä sijaitsevia kyliä pitkin, ihastuttavat suihkulähteet kaunistavat aukioita ja siellä täällä näkyy viihtyisiä kahviloita tai ravintoloita. Markkinapäivinä kapeat kujat kuhisevat ihmisiä, laventelinippujen ja -saippuoiden myyjät täyttävät tienlaidat, värikkäitä koreja on pinottu myyntikojujen eteen ja kangaspinkat houkuttavat miettimään uusia tekstiilejä kotiin. Jos tuuri käy, saattaa huomata porukan pelaamassa petankkia mulperipuun alla.

 

Tämänkertaisen matkamme yksi kohokohdista oli L’Isle sur la Sorguen sunnuntaimarkkinat, jossa tarjolla on tavallisten torituotteiden lisäksi antiikkia. Kaupunki on uskomattoman kaunis. Sorgue-joki halkoo keskustaa monesta kohtaa kanaalien tavoin ja vesi virtaa rivakkaa vauhtia matalissa joenuomissa, joiden pohjalla on pitkänhuiskeaa levää, joka aaltoilee maagisesti veden tahdissa. Vielä maagisempaa oli antiikkimarkkinoiden takaa löytynyt valtava antiikkimyymälöiden maailma, jonne Jaana meidät johdatteli. Sieltä olisin voinut hankkia sisustukseen useampaankin asuntoon ja pihaan! Päättelin kuitenkin, että metriset terrakottaruukut eivät valitettavasti mahdu matkalaukkuuni, joten haikein mielin jätin ne odottamaan seuraavaa kertaa, jolloin toivottavasti olen liikkeellä esim. rekka-autolla 

 Saaliiksi saatiin kuitenkin taas ihania neliönmallisia saippuoita eri väreissä ja tuoksuissa.

 

Sydäntä riipaisi, kun katselin Jaanan auton ikkunasta laventelipeltojen halkomaa maisemaa vielä kerran ennen kotikoneeseen nousua. Tänne haluan pian uudelleen!