Kesä alkoi messuilla

 ANKKURI JA RISTEYTYS!

Kuvaus messujen ohjelmistosta: Paul Cézannen mailla, jossa suunnitellaan kunnianosoitusta taidemaalarille vuodelle 2025 kulttuuripolun merkeissä. Vivre Côté Sud -messut yhdistävät kaksi sanaa, jotka määräävät teeman tahdin. Uusi luku, joka kirjoitetaan yhdessä Aix-en-Provencen ja Parc Jourdanin kujilla, uusi "carte blanche". Ankkuri ja risteytys, kuin loimi ja kude, kuin kulttuurinen palmikko. Teema tarjoaa kaksoissisäänkäynnin saman oven kautta. Yhdessä hitsatut, paritetut, nämä kaksi sanaa täydentävät toisiaan yhteen liittyessään. Ankkuri, kuin ajatus alusta, viitaten yhtä lailla alkuperään ja juuriin, kuin maahan, kulttuuriin ja kieleen, jotka sitovat meitä yhteen. Ankkuri kuten muisto käsityöläisten eleistä, toistettuna loputtomiin, jotta osaaminen säilyy ja välittyy eteenpäin. Sana, joka vihjaa tasapainoon ja vakauteen. Vertikaalinen sana, jonka olemme valinneet yhdistettäväksi toiseen. Tämä toinen on avoin, horisontaalinen, poikittainen. Risteytys sen moninaisuuden ja monikulttuurisuuden vuoksi. Kulttuuristen ja taiteellisten virtausten vuoksi, jotka kulkevat sen läpi. "Métissage", kuin monien vaikutteiden risteyskohta, jotka rikastuttavat toisiaan ja muodostavat uusia ilmaisutapoja. Kuten maut ja värit, jotka saavat syvyyttä ja intensiteettiä yhteen tullessaan. Kohtaamiset, vaihdot ja lempeät sekoitukset ovat tämän uuden Vivre Côté Sud -messujen painoksen ohjelmassa. On olemassa tuhat ja yksi tapaa kesyttää nämä kaksi sanaa. Jokaisella näytteilleasettajalla on oma käännöksensä, ja jokainen kävijä valitsee oman kuvansa.

Kesäkuun alku on aina kohokohta Aix-en Provencessa. Nyt jo kolmannen kerran varasin itselleni lentolipun toukokuun viimeiselle viikolle. Vivre Coté Sud -messut olivat taas merkitty kalenteriini. Kesäkuun ensimmäinen viikonloppuna Aix-en-Provencen kaupunki elää messujen tahdissa kaiken muun hulinan lisäksi. 

Tänä vuonna sain mukaani ystäväni Nicolen ja Paulin, jotka olivat vierailulla luonani. Aurinkoinen aamu osoittautui tuuliseksi, kun nousimme Aptin kaupungista ylös Luberonin ylätasangolle ja laskeiduimme kapeaa solaa pitkin Lourmarinin kylään. Sieltä jo tutuksi tullut reitti viini- ja oliivitarhojen halki kohti Aix-En-Provencen kaupunkia. Lourmarinin jälkeen maasto muuttuu tasaisemmaksi jättäen Luberonin vuoriston taaksemme. 

Aix-en-Provence kaupungin keskustaan on helppo ajaa siltä suunnalta josta tulimme. Juutuimme kuitenkin parkkihallin lähistöllä liikenneruuhkaan, jota keskelle ajoväylää pysähtynyt poliisiauto jumitti vieläkin enemmän. Jumitin hetkeksi keskellä risteyttä tyylikkään vanhemman rouvan, joka tööttäili riemukkaasti meille ja lopuksi saimme vielä keskisormi tervehdyksenkin häneltä. Parkkihallin -6 kerroksesta nousimme hissillä aivan keskelle kaupungin sykettä. Suihkulähde Rotonden keskusaukiolta suunnistimme sivukadulle, josta 10 minuutin kävelymatka veisi meidät Parc de Jourdanin puistoon, jossa messut pidetään jo 22:n kerran. Tällä kertaa olin ostanut messuliput verkon kautta ja pääsimme sisään verkkaastiilman jonotusta kassi- ja laukkutarkastuksen jälkeen.

Messuilla oli jo minullekin tutuksi tulleita yrityksiä, joiden tuotteet olivat aseteltu upeasti esille. Kaikilla esille asettajille oli samanlaiset telttakatokset ja samanlainen nimikyltti firman omalla nimellä kertoi kuka kukin oli. Messuilla pidettiin tarkkaa huolta yhteisestä tyylistä ja kaikenlaiset mainoskyltit olivat kielettyjä. Kävelin tungoksessa ja otin samalla kuvia, kun tarkkailin mitä kaikkea kaunista ja mielenkiintoista sisustukseen liittyvää oli myynnissä. Nämä messut oli tarkoitettu, niin ammattilaisille, kuin yksityisillekin kävijöille. Osa yrityksistä esittelivät tuotteitaan ja toiset myivät kaikkea mitä heillä oli tarjolla. Olin taas viisaasti ottanut pyörillä kulkevan ostoskassini mukaan, jota Paul nyt veti perässään. 

Tälläkin kertaa tarjolla oli paljon erilaista keramiikkaa, jota kiinnostuneena tutkiskelin. Messut ovat hyvä tapa haistella trendejä, mutta myös paikka jossa todeta miten kädentaitoa arvostetaan. Ranskassa vaalitaan kädentaitoa ja siitä ollaan valmiita myös maksamaan. Tarjolla oli myös paljon Aasiasta tai Marokosta tulleita tuotteita ja huonekaluja sisustukseen. Kaikenlainen rihkama ja halpa krääsä kuitenkin puuttui kokonaan. Se ei sovi messujen imagoon. 

Ainoat miinus puoli koko messuille on, että WC:tä ei ole tarpeeksi ja jonot pitkittyvät. Toinen miinus on herkullisten ruokakojujen ympärillä ei ole tarpeeksi tai lainkaan tuoleja eikä pöytiä. Joten päädyimme syömään puiston keskellä olevan porras katsomon tasanteelle. 

Kun iltapäivän aikana kaikki teltat ja muut esille asettelijat puiston takaosassa oli käyty läpi, kävin ostoksilla. Tällä kertaa mukaan tuli neljä säilytyskoria. Valitsin tällä kertaa mukaani pienemmät korit, sillä viime vuonna ostin saman sarjan suuremmat korit. Nicole alkoi olla jo väsynyt, sillä hän oli kevään aikana sairastellut, joten kaupunki kierros jäi tällä kertaa väliin. 

Kotimatkalla kuitenkin poikkesimme Lourmarinin kylässä, joka on luokiteltu yhdeksi Ranskan kauneimmiksi kyliksi monen muun kanssa. Luberonissa kauneimpien kylien listalla on kolme kylää. Mielestäni melkein jokaisessa kylässä on jotain todella idyllistä, kaunista ja kiinnostavaa myös historiallisesti. Ensi vuonna olen taas lähdössä messuille, joten lähde mukaani. 

Lisätietoja voit kysyä jaana@coniel.com