Alkukesä vieraiden merkeissä
Viikunat kypsyy
Toukokuun lopulla aikainen aamulento Helsingistä KLM:n lennolla ensin Amsterdamiin ja lyhyen vaihtoajan jälkeen saavuin Marseilleen. Marseillen lentokenttä vielä hieman sekava, sillä uusi valtava terminaalirakennus oli vielä loppuvaiheessa, vaikka valmistuminen piti tapahtua nyt kesän alussa.
Autovuokraus sujui nopeasti ja tällä kertaa päätin ajaan moottoritietä ensin Avignonin suuntaan ja kääntyä kohti Aptin kaupunkia Cavaillonin kautta. Matkalla pysähdyin tien reunalla olevaan paikallisia heldelmiä ja vihanneksia myyvään kojuun. Etelä Ranskan auringon alla olivat mansikat ja melooniit kypsyneet. Muhkea tuore valkosipuli lähti myös mukaan samoin pitkiä vihreitä papuja. Pidän valtavasti pitkistä pavuista ja niistä voidaan valmistaa aitoja ranskalaisia ruokia. Harvemmin ostan niitä Suomessa, sillä useimmiten ne näyttävät tulevan Keniasta. Nämä tuotteet tulevat myyjän omilta pelloilta. Makeita mansikoita ja meloneja ei voinut vastustaa.
Ystäväni Nicole ja Paul Dordognen alueelta olivat saapuneet kotiini neljä päivää aikaisemmin. Mireille oli avannut heille kotini. Tuntia saapumiseni jälkeen ilmeistyi Nicole ja Paul. He olivat lähteneet aamulla tutustumaan Avignoniin, joka on noin 52:n kilometriä päässä Saint Martin de Castillonista. Vaihdoimme kuulumisia ja kerroin heille, että seuraavana päivänä menisimme kaikki katsomaan kylän alapuolella myynnissä olevaa taloa.
Oman taloni olin juuri laittanut myyntiin ja nyt tietenkin sinä mietit miksi olen myymässä taloani. Pääsisäisenä kävin mieheni kanssa katsomassa yhtä vanhaa taloa kylän yläosassa. Siitä alkoi idean löytää talo, jossa olisi puutarha ja lisärakennus. Lisätila siksi, että voisin tulevaisuudessa hankkia sinne keramiikkauunin ja luoda itselleni pienen studion. Kerron teille lisää taloista myöhemmin erikseen kuvien kera . Iltapäivää oli vielä jäljellä, joten ehdotin ystävilleni käyntiä Saignonin kylässä, joka sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä. Ajoimme kylään kapeaa kiemurtelevaa tietä ylös kirsikkapuutarhojen ohitse, joissa kirsikat jo kypsyivät. samalla esittelin ylhäällä kallion päällä olevaa kylää sen takaosasta, josta oli näkymä linnoituksen raunioille ja korkean kallion päällä olevalle näköalapaikalle.
Kylä oli vielä hiljainen toukokuun lopulla. Olin unohtanut, että Chez Christine leipomo/kahvila oli kiinni tiistaisin. Jopa paikallinen baari/ravintola oli suljettu. Kävelimme kylän läpi josta noustaan kohti korkeaa kalliota, joka nousee jyrkkänä kylän yläpuolelle. Kauniilla ilmalla kylän yläosasta voi nähdä vuorien takana häämöttavän Mont Ventouxin vaalean huipun. Tutustumisen jälkeen laskeuduimme autolla kohti Aptia ja suuntasimme kaupungin läpi sen laitamalla olevaan Fresh nimiseen kauppaan ostamaan tuoreita hedelmiä, vihanneksia, juustoja sekä aperitiiviin sopivia tuotteita. Kassa jonossa huomasin takanani ystäväni Jean Pierren, joka asuu Saint Martinin kylän ylimmässä talossa. Tutustuin häneen viime kesänä keramiikka- näyttelyni aikana ja hän oli yksi parhaimmista asiakkaistani hänen siskonsa kanssa. Kassa jonossa vaihdoimme kuulumisia ja esittelin ystäväni hänelle.
Kaupan naapurissa oli leipomo, josta ostimme rapeat patongit. Kolmas rakennuksen kauppa myi alkoholijuomia. Nicole ja Paul päättivät juhlistaa jälleen näkemistämme sampanjalla. Lähdimme kaupasta patonki kainalossa, sampanja sekä viiniä kassissa kohti kotia.
Saapuessamme kotiini olikin jo aperitiivin aika. Tällä kertaa nautimme sampanjan kanssa oliiveja kattoterassilla ja mietimme mitä valmistaisimme illalliseksi. Kerroin ystävälleni, että torstaina saisimme lisävieraita, kun pikkuserkkuni Ossi saapuisi kylään muutamaksi päiväksi naisystävänsä Piiskun kanssa. Heistä oli mukavaa tutustua sukulaisiini. Paul pitää ruuan laitosta ja Nicole on kova hääräämään keittiössä. Minulle jäi astioiden löytäminen kaapeista ja paikallisen rosé viinipullon avaaminen. Illallinen oli kevyt. Cavaillonin kypsää tuoksuvaa melonia ja tomaattisalaattia. Freshistä ostettuja kuorittuja ja keitettyjä katkarapuja majoneesilla, oliiveja, avokadoa sekä patonkia. Lopuksi lisää patonkia ja juustoa.
Ystävieni lisäksi olin tyytyväinen, että vihdoinkin uusi kosteudenpoistaja oli asennettu. Jyrkän Saint Martin de Castillonin kylän maaperässä on kosteutta ja sen lisäksi sateet aiheuttavat kosteutta lisää melkein kaikissa taloissa kylän yläosasta viimeisiin taloihin kylän laitamilla.
"C’est normal" sanotaan. Siksi pienikokoisten kosteudenpoistokoneiden aika oli ohi, samoin kuin niiden talteen ottaman veden tyhjennys, jonka Mireille oli uskollisesti tehnyt. Uusi kone voisi olla päällä jatkuvasti, sillä kosteudesta kondensointunut vesi valuisi suoraan WC:n kautta viemäriin. Kone kuitenkin on aika kovaääninen, joten tilassa oleskelun aikana sen kytkeä pois päältä.
Keskiviikkona ajoimme ylös kylän ulkopuolella sijaitsevan myynnissä olevalle ”kummitustalolle”, mieheni alkoi sitä kutsua rakennusta siksi käydessämme siellä pääsiäisenä. Halusin näyttää talon Paullille ja Nicolelle ja samalla nähdä miten luonto oli herännyt kukoistamaan kesällä talon ympärillä. Jouduimme jättämään auton kapean hiekkatien reunaan, sillä talon tontille johtava tie oli sateiden vuoksi huuhtoutunut huonokuntoiseksi jo talvella, eikä sitä vieläkään oltu korjattu. Talolle vievää tietä reunustivat tammipuut ja ruoho oli korkeaa. Tontin koko oli valtavat yhdeksän hehtaaria, josta suurin osa on tammimetsää ja loput kesantoa. Talon ympärillä ei ole varsinaista istutettua puutarhaa. Emme tietenkään päässet sisälle taloon, sillä talossa ei asu enää ketään, enkä ollut ottanut yhteyttä kiinteistövälittäjään, joka meille oli talon näyttänyt pääsiäisenä. Kiersimme talon ympärillä ja tarkkailimme pihaa.
"Kummitustalo"
Visiitin jälkeen laskeuduimme Saint Martinin keskustaan ja söimme lounasta kylän baarissa. Meillä olisi tapaaminen kello kaksi Jean Yvesin sekä Monsieur Renaudin kanssa. Maittava aperitiivi ja lounas rosé viinin kera maistui. Olimme juuri lopettaneet lounaan, kun Jean Yves saapui paikalle. Esittelin ystäväni hänelle sekä herralle, joka näyttäisi meille talon. Monsieur Renaud oli talon omistajien ystävä. Olin saanut hänelta sähköpostin kautta kuvia aikaisemmin ja googlannut talon. Siinä vaiheessa talo näytti mielenkiintoiselta, mutta google mapista löysin talon sijaitsevan aivan paikallisen päätien varrella. Laskeuduimme autolla Saint Martinista Beguden pieneen kylään, joka kuuluu Saint Martinin kuntaan. Pieni kylä sijaitsee laaksossa ja sen toisella reunalla on joki nimeltä Calavon, joka kulkee myös Aptin läpi.
Menimme taloon sisään pääoven puolelta, jonne päästiin kapean kadun kautta. Kivinen julkisivu vaalean vihreine ikkunaluukkuineen näytti korrektilta. Eteisen käytävä johti talon toisella puolella sijaitsevaan puutarhaan. Kuljimme ensin alakerran läpi ja tutustuimme kellariin. Oleskelutilojen kautta nousimme muutaman askeleen ovelle, joka johti terassille, josta jatkui puutarha. Villikasvuisen puutarha oikealla reunalla oli pieni varastorakennus ja sen vieressä vanha ”uima-allas”. Pihalla oli viikunapuun lisäksi mäntyjä, sekä muutama oliivipuu. Toisella laidalla oli verkkoaita, jonka läpi näkyi naapurin tontille, jossa nuorempi parikunta juuri oleskeli koiriensa kanssa. Puutarhan päässä oli sähköistetty portti ja sen takana kulki se valtatie. Tieltä kantantui liikenteen melua säännöllisesti, sillä tämä oli ainoa tie, joka kulki Aptista Manosquen kaupunkiin ja sieltä eteenpäin. Terassin toisella laidalla oli huonokuntoinen autotalli ja öljylämmitys laitteet löytyivät myös sieltä. Sitten kävi ilmi, että kaksi autotallin yläkerran ikkunaa kuuluivat naapurin makuuhuoneille. Siis naapuri periaatteessa asui samalla tontilla osittain vain yläkerrassa.
Kävimme lopuksi tutkimassa talon makuhuoneet ja kylpyhuoneet talon kahdessa ylimmässä kerroksessa. Ylimmäisen kerroksen makuuhuoneiden sisäkatoissa ilmeni vanhoja kosteusvaurioita. Talo itsestään ei ollut huono, mutta sen sijainti ja naapurin läheisyys poisti sen ensimmäisenä kiinnostavien kiinteistöjen listaltani.
Beguden talo
Kiitimme Monsieur Renaudia visiitistä ja päätimme Jean Yvesin kanssa tavata luonani heti, kun saapuisimme takaisin ylös Saint Martiniin. Asetuimme kaikki neljä, Paul, Nicole, Jean Yves ja minä kattoterassille, mukanamme viinilasit ja tietenkin rosé viinipullo sekä oliiveja. Kävimme läpi talon plussat ja miinukset. Ystäväni tuntuivat tulevan hyvin juttuun ja siitähän alkoi riemukas rupattelu joka rämähti välillä nauruun Jean Yvesin ja Paulin pilailessa. Päivän toinen aperitiivi päättyi, kun Jean Yves ikäväkseen huomasi kellon olevan jo kuusi. Riemukasta menoa olisi voinut jatkua pitempäänkin. Mireillen oli tulossa käymään seitsemän maissa, sillä hän oli seuraavana päivänä lähdössä lomalle patikoimaan Italiaan. Heti kirkonkellojen lyötyä seitsemän sisäänkäyntini metalliportin takaa kuului Mireille kaikuva ääni kutsuen minua. Ilma oli viilentynyt joten tarjosin uuden aperitiivin nyt alakerrassa. Keskustelimme kylän kuulumiset ja Mireille kertoi, että hän ja hänen sisarensa olivat päättäneet, että äidin oli aika muuttaa hoivakotiin. Lounaan ja kahden sen jälkeisen aperitiivin, joista oli päivän aikana kertynyt yhteensä kolme aperoa olivat vieneet nälän ja päätimme illalliseksi syödä vain lehtisalaattia ja juustoja patongin kera.
Nicole ja Paul eivät vielä olleet käyneet Roussillonen okran värisessä kylässä. Torstaina heti aamutoimien jälkeen kohteena oli keltaisen, tumman poltetun oranssin ja punertavien talojen Roussillon Aptin toisella puolella. Huomasin aamulla Facebookista, että iltapäivällä saapuva pikkuserkkuni Ossilla oli tänään syntymäpäivä. Samalla päätin yllättää hänet juhlavalla tuhdilla aperitiiviillä, jota kutsutaan rankalaisittain "Aperitive dinatoire". Mutta ensiksi meitä kutsui Roussillon. Keskellä viikkoa toukokuun lopulla ei kylässä ollut vielä paljon turisteja, mutta nyt torstaina se oli kuitenkin vilkkaampi. Torstai nimittäin oli torimarkkinapäivä. Löysimme kylän reunalla olevalta parkkipaikalta tilaa ja laskeuduimme sieltä keskelle torin hälinää. Kuljimme toria ristiin rastiin ja noustessamme ylös kylän huippua päätin varata meille pöydän ravintolasta, jota pidän kylän parhaana. Kapeiden katujen joita reunusti lämpimän okran väriset talot sekä kirkko nousimme hiljalleen ylös kylän korkeimmalle kohdalle.
Siellä melkein viimeisessä talossa sijaitsee liike, joka myy luomu viinietikkaa. Etikka maistajaiset Nicole ihmetteli, hän ei kyllä maista hän päätti. Sain kuitenkin hänen mielensä muuttumaan ja sisällä liikkeessä puhuttua hänet ympäri. Valkoinen luomu viinietikkaa löytyy noin 20 erilaista makua, joiden aromit tulevat korsikan klementiineista, erilaisista pippureista aina espelletten paprikan vahvaan makuun. Kaikkia makuja voi keraamisen lusikan avulla maistaa ja etikoiden pehmeys yllättää monet. Olin juuri valitsemassa omat mielitiettyni, kun sisälle astui ryhmä ihmisiä epäillen samaan tapaan, kuin Nicolekin. Minä hyvänä asiakkaana sain heidätkin maistamaan ja myyjä sanoi minulle, että voisin koska vain tulla heille töihin, sillä tunnuin tuntevani heidän tuotteet. Kiitokseksi sain saippuaa muistuttavan vakuumipakkaukseen pakatun agar agarin avulla kiinteäksi hyytelöksi muunnellun "etikanpalan" lahjaksi. Tälläistä palaa raastetaan suoraan salattiin tai muun ruoan päälle.
Lounas ravintola oli tälläkin kertaa hyvä valinta. Muuttava menu paikallisista tuotteista oli tämän afrikkalaisen perheen vahvuus. Maksaessani lounastamme sisätilassa kassan vieressä lounasti nuorempi afrikkalainen mies. Sitten vain jotenkin kassan takana olevan rouvan kanssa tuli juttua Suomesta, johon nuorempi mies kysyi selvällä suomenkielellä olinko suomalainen ja mistä päin kotoisin. Mies oli asunut Hyvinkäällä ja hänellä oli suomalainen ex-vaimo ja kaksi tytärtä Suomessa. No sittenhän meillä riitti juttua. Hauskoja nämä satunnaiset tapaamiset.
Etikkakaupan sisääntulo asetelma
Ossi ja Piisku löysivät kotini Grand Rue varrelta. Annoimme heille hetken aikaa virkistäytyä ja jaloitella kylässä sitten syntymäpäiväsankarille tarkoitettu ”aperitive dinatoire” voisi alkaa. Tarjolla oli kaikenlaista, joista kirjoitan oman jutun reseptien kera. Sampanja sai aikaan myös kielimuurin rikkoitumisen suomen ja ranskan välillä. Piisku pärjäsi hyvin ranskalla muut viittomalla, minun käännöksillä. Hauskaa meillä ainakin oli sinä iltana.
Syntymäpäiväsankari
Kommentit
Lähetä kommentti