Näyttelymatka Ranskaan

 

Keväällä sain yhteenoton Madame Gregoirelta Saint Martin de Castillonin kunnan kulttuuriasoita hoitavalta henkilöltä. Hän kyseli, jos olisin kiinnostunut järjestämään näyttelyä kylään. Vaihtoehtoina oli enää muutaman ajankohta. Näyttelypaikkana olisi joko kylän yläosassa kirjaston yhteydessä oleva vanha kappeli tai kylän keskustassa pienempi kappeli. Valitsin pienemmän kappelin sekä kymmenen elokuun viimeistä päivää näyttelyn ajankohdaksi. Olin sopinut Madame Gregoiren kanssa tapaamisesta, kun olisin touko-kesäkuussa kylässä. Muutaman sähköpostiviestin jälkeen Madame Gregoiresta tuli Maggy. Tämä tyylikäs tummatukkainen sievä nainen, joka oli jäänyt eläkkelle opettajan työstä hoiti nyt kunnan kulttuuritapahtumia innolla. Hyvin määrätietoinen henkilö. 

Kesä menikin studiolla työn touhuissa keramiikkakurssien kanssa sekä omien töiden valmistamisessa. Ystäväni Jaana suunnitteli näyttelyjulisteen. Mielestämme näyttävä juliste erosi muiden kesän aikana näyttelyihin osallistujien joukosta. Maggyä se ei kuitenkaan mielyttänyt, mutta pidin pääni. 

Ystäväni Anu oli tarjoutunut lähtemään mukaan matkalle. 15.8 Jaanan nimipäivänä ja Ranskassa juhlittiin Pyhää Mariaa, lähdimme Anun kanssa Turun satamasta kohti Ranskaa. Autoni oli pakattu täyteen keramiikkaa ja tauluja. Saimme vielä jotenkin ujutettua omat matkatavarat mukaan.  Kun olin ehdottanut Anulle, että hän lähtisi mukaan apulaiseksi pystyttämään näyttelyä ja matkatoveriksi pitkälle ajomatkalle. Niin vain hetken pohdinnan jälkeen kesäkuussa hoidimme paluulipun Anulle, jotta hän voisi palata ennen näyttelyn loppua takaisin Suomeen. 

                                         Silta ja tunneli Ruotsin ja Tanskan välillä

Ensimmäinen yö laivalla ja aamulla aikainen herätys. Tukholmasta matkamme johti kohti Lyypekkiä Tanskan kautta. Mälmöstä etelään matka jatkui Öresundin sillan ja sitä yhdistävän tunnelin läpi Tanskan puolelle. Noin kahden tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Rödbyn satamaan, josta autolautalla tunnissa Puttgardeniin Saksaan. Saavuimme Lyypekin vanhan kaupungin rajalle illalla. Radisson hotellissa viettäisimme seuraavan yön. Moderni hotelli sijaitsi joen rannalla ja vanha kaupunki joen toisella puolella . Olin yöpynyt tässä hotellissa aikaisemminkin. Olin valinnut tämän hotellin sen vuoksi, sillä tiesin siellä olevasta turvallisesta parkkihallista. Auto piti saada yöksi suojattuun turvalliseen paikkaan. Yllätyksemme kaikki ravintolat sulkeutuivat kesäiltana kello yhdeksän aikaan. Ainostaan joen rannalla oli terassiravintoloita auki myöhempään. Niin monissa paikoissa tarjottiin vain perunasalaattia ja saksalaisia makkaroita, joten päädyimme pizzaan. Tarjoilija toi meille valkoviiniä, joka oli makeaa ja aivan varmasti laimennettu vedellä. Tilasimme molemmille pizzat, mutta saimme vain yhden. Tarjoilija tuntui sähläävän kaikessa. 

                                                  

                                                Vanhan Lyypekin keskustaa

Anua hymyilyttää, kun ei ole vielä maistanut makeaa vesitettyä viiniä

                                                       Vanhan kaupunkin portti

Hotellin saksalainen runsas aamiainen antoi lisäpotkua tulevaan ajopäivään. Tarkoitus oli ajaa ainakin Luxembourgiin asti. Saksan autobaanat olivat täynnä rekkoja. Jos Suomessa pitäisi vähentää autolla ajamista saasteiden vuoksi, niin olisi ehkä hyvä ensin myös nähdä omin silmin mitä Saksassa tapahtuu. Rekkoja, rekkoja ja rekkoja.

Anusta tuntui, ettei hän ollut elämänsä aikana nähnyt, niin paljon rekkoja, kuin tämän yhden Saksan läpikulku päivän aikana. Jossain vaiheessa vastaan tuleva liikenne oli jumissa. Noin viidentoista kilometrin verran olivat rekat pysähdyksissä yksi toisensa jälkeen. Vain muu liikenne valui vastaan hiljalleen moottorien toista kaistaa. Rekkojen lepopaikat oli ilmoitettu valotauluilla, joissa paikkoja näytti olevan yli sadalle rekalle. Arvelimme Anun kanssa, että päivän aikana olimme nähneet noin 2000 rekkaa. 

                                                           Ilta Aurinko ennen Dijonia

Poikkesimme Saksasta Luxembourgin puolelle, jossa matka jatkui maanteitä pitkin. Kauniit maisemat rahoittavat mieltä. Ranskaa lähestyessä maantie vaihtui moottoritieksi ja hetkessä olimmekin jo Ranskan puolella. Ohitimme Metzin ja Nancyn kaupungit, jotka olivat tuttuja minulle. Ensimmäinen ajatus oli ollut pysähtyä yöksi Luxembougissa. Päädyimme kuitenkin jatkamaan matkaa, jotta viimeinen ajopäivä olisi lyhyempi. Tankkauksen ja lepohetken aikana moottoritien laidassa varasin meille hotellin Dijonin kaupungin ulkolaidalta. Rauhallinen hotelli tuntui mukavalta ja parkkialue oli aidattu. Hotellin naapurissa italialaisessa ravintolassa tarjoilija tunnisti meidän puhuvan suomea. Hän alkoi laulaa "hämähämähäkki" laulua johon yhdyimme Anun kanssa laulun käsiliikkeitä tehden. Tämä eksoottisen näköinen tarjoilija oli aikoinaan asunut Ruotsissa ja siellä tutustunut myös suomalaisiin.

Aamulla nautimme ulkoterassilla tyypillisen ranskalaisen aamiaisen, jonka jälkeen matkamme jatkui kohti etelä Ranskaa. Lämpö alkoi lähestyä heti aamulla 30 astetta. 

Päätimme tehdä turistikierroksen Bourgognen alueen kuuluisan Beaunen kaupungiin. Olimme vieläkin lähellä Dijonia ja olin luvannut tuoda tuliaisiksi Dijonin sinappia kauniissa purkissa. Ensin päädyimme supermarkettiin ostoksille, jossa sinappi hyllyllä oli ainostaan jäljellä yksi kaunis purkki sinappia. Myöhemmin ostimme toisen sinappipurkin keskustan pikku myymälästä. Beaune on Bourgogne viinien pääkaupunki. Katukuva kaupungissa oli yleellinen. Tämä näkyi erilaisten liikkeiden tarjonnassa. Joka viides kauppa oli erikoistunut viininmyyntiin. Jälkakäytävän reunalla oli kauniita kortteja myytävänä ja poimimme niistä muutamia. Meillä oli tarkoitus vain kävellä kirjakaupan läpi maksamaan postikortit, jotka olimme löytäneet kaupan sisäänkäynnin edustalta. Kauppa kuitenkin jatkui pidemmälle, kuin osasimme odottaa. Ennen kassaa avautui näkymä erilaisista keramiikkaesineistä. Ihastelimme niitä ja yksi hyvin erityinen lähti mukaani. Viikunat tuntuvat puhuttelevan minua. Myyjä kertoi, että kauppaan oli juuri saapunut muutama näitä viikuna maljakoita. Ja minähän en voi vastustaa viikunoita oli ne sitten tuoreita ja keramiikkaa. 

Kaunis Beaunen kaupunki jäi taakse ja matka jatkui kohti Avignonia. Ohitimme Lyonin ilman suurempia ruuhkia. Lämpömittari kohosi  36 asteeseen ja jostain syystä autoni ilmastointi ei ihan jaksanut puhaltaa kaikkein viileämpää ilmaa mihin se normaalisti oli pystynyt. Olimme saapuneet etelään. Avignonista oli vielä tunnin matka Saint Martiniin. 

Ilta oli vielä nuori, kun nousimme ylös kylään johtavaa kiemuraista tietä. Tie oli jo Anullekin tuttu, sillä hän oli tullut tammikuussa mukaani, kun allekirjoitin taloni kauppakirjan. Löysimme autolle parkkipaikan tutulta alueelta. Otimme vain matkatavaramme mukaan ja kävelimme kohti taloani. Olimme saapuneet ajoissa Saint Martiniin, jotta ehtisimme perjantain pizzailtaan paikallisessa baarissa. Bar de la Fontaine oli aivan täynnä turisteja, sekä kyläläisiä. Löysimme vapaan pöydän, mutta tarjoilija ilmoitti pizzojen olevan loppuunmyytyjä. Kun kysyin oliko tarjolla jotain pientä suolaista, niin minut kehotettiin ostoksille kylän supermarkettiin. Viini tilauksemme veisi hetken, joten päätin käydä kaupassa. Kaupan ulkopuolella sähkögrillissä pyöri broilereita. Ostin yhden mukaan kotiin vietäväksi ja  perunalastuja. Sitten takaisin baariin viinille. 

Karahvillinen Luberonin valkoviiniä piristi pettymyksemme herkullisesta pizzasta. Aperitiivi illallinen broilerin kera kotona pelasti iltamme. 

Ajomatka: 2420km

Mukana Anun ottamia kuvia matkan varrelta