Vihdoinkin avaimet kädessä

 

 

Marraskuu ja joulukuu oli odotuksien aikaa. Tyttäreni Amanda odotti toisen lapsensa syntymää ennen joulua. Minä puolestani tammikuun alkua, jotta talokaupat Ranskassa saataisiin päätökseen. Muutama päivä ennen joulua saapui maailmaan tyttö vauva ja isosiskon odotus palkitiin. Minä ja ystäväni Anu matkustimme heti vuoden vaihteen jälkeen Ranskaan. Saavuimme perille Aptin kaupunkiin kaksi päivää ennen virallista kaupan allekirjoitusta. Olimme jättäneet kaaosmaisen lumisateen Helsinki-Vantaa kentälle. 

Matkalle majoitukseen päädyimme lounaalle Lourmarinin kylään. Lounasaikaa ei voinut ohittaa ei ainakaan Ranskassa. Kylä oli hiljainen, sillä suurin osa liikkeistä oli suljettu inventaarion vuoksi. Ajomatka Lourmarinista Aptiin kulkee Luberonin matalan vuorijonon solassa. Loppuosa soljuu suoralla tiellä tasangolla ennen Aptiin laskeutumista. Majoituksemme sijaitsi pienellä vanhan kaupungin kujalla. Kujan ja kadun kulmassa näytin Anulle miten kanat grillataan kaupan ulkopuolella sähköllä toimivassa pystymäisessä kaappigrillissä. Lasiovien takana kanat pyörivät metalli vartaissa. Kadulla leijaili juuri valmistuvan grillikanan tuoksu. Ihastelimme ruskettuvia kanoja sekä myyntitiskin takana kahta komeaa lihakauppiasta siinä samalla. 

Huoneisto, jonka olin varannut sijaitsi vanhan talon kolmannessa kerroksessa jyrkkien ja kapeiden portaiden päässä. Iltapäivän alkaessa kääntyä illaksi päätimme ajaa Saint Martin de Castilloniin. Ensimmäinen kerta, kun näin kylän pimeässä. Hiljaiset kylän kadut ja kujat loivat täydenkuun kanssa maagisen tunteen. Kaksi yötä ja sitten viettäisimme ensimmäisen yön omassa Ranskan kodissani. Vielä kaksi yötä…

                                                            Grand Rue -Isokatu

Torstaina 5.1. meillä oli tapaaminen myyjän ja kiinteistövälittäjän kanssa aamupäivällä. Kävimme läpi koko talon ja myyjä kertoi miten kaikki laitteet talossa toimivat. Huonekalut jäivät paikoilleen, sillä olimme etukäteen sopineet, että ostaisin ne sovittuun hintaan. Klo 14 odotimme kaikki notaarin toimiston ulkopuolella. Sihteeri kutsui meidät sisään ja ohjasi meidät Anu mukaan lukien suuren pöydän ääreen istutumaan. Kävimme uudelleen asioita läpi, jotka olimme tarkkaan jo ensimmäisen allekirjoituksen aikana käyneet läpi tarkasti. Joitakin pieniä muutoksia vielä sopimukseen ja allekirjoitus. Huomasin nuoren miehen (myyjän) herkistyvän ottaessani kasan avaimia pöydältä itselleni. Kerroin hänelle, että arvostin suuresti hänen aikaansaannoksia alakerrassa ja tulisin pitämään erityistä huolta talosta. 

Minulla oli talo ja huonekalut. Mutta ei petivaatteitta eikä astioita. Onneksi kaupungin supermarketista löytyi kaikki ja tietenkin pullo sampanjaa. Sitten kiireesti kotiin. 

Vaikka talo sijaitsee Grand Rue’llä, niin Isokatu on niin kapea, ettei sinne voi suuremmalla henkilöautolla ajaa oven eteen. Auto jäi kylän laidalla olevaan parkkipaikkaan. Sieltä kannoimme kaikki ostokset kotiin. Sillä aikaa, kun sampanja jäähtyi jääkaapissa tutustuimme paremmin taloon. Talossa ei enää ollut internet- yhteyttä. Paksujen kiviseinien vuoksi alakerrassa kännykkä ei toiminut lainkaan. Toisessa kerroksessa saimme puhelimeen yhden palikan ja kolmannessa kaksi palikkaa. 

Iltaa juhlittiin uusista laseista sampanjaa juoden sekä herkullisten aperitiivien kera. 

Hyviä ystäviä kun olemme nukuimme samassa sängyssä uusien lakanoiden välissä kuumavesipullo välissämme. 

Makuuhuoneessa on myös jotain oikein erikoista. Siellä sijaitsee vanha kaivo, jossa on vettä. Kaivon päällä on lasi ja valo valaisee pohjaan päin. Kaivo jää makuuhuoneen suihkuosan lavuaari tason alle. 

Ensimmäisen aamukahvin jälkeen nousimme toiseen kerrokseen viestittelemään. 

Sain verkkopankin toimimaan juuri sen verran, että maksu huonekaluista lähti liikkeelle. 

Edessä oli vielä vesi- ja sähkösopimuksen muutto nimiini. 

Aptista löytyi kuntaliitoksien toimisto, joka avautui uudelleen lounaan jälkeen. Sopimuksen vaihto onnistui yllättävän helposti. Sähkösopimukseen tarvittiin oikea puhelinnumero tai nettiyhteys. Kaupungilla ei enää ollut sähköyhtiö EDF:n toimistoa. Päädyimme ajamaan Lourmariin lahja ostoksille. Siellä löytyi kylän parkkipaikalla parempi verkkoyhteys kännykällä ja yritin sähkösopimuksen tekoa netin kautta. Koko juttu kuitenkin hyytyi siihen, kun ilmoitin puhelinnumeroksi suomalaisen kännykän. Minut ohjattiin soittamaan numeroon 3004. Toivoin sen vastaamaan, sillä aiempi puhelin numero johon oli soittanut oli soinut hetken, jonka jälkeen soitto vain katkesi. Yllätys yllätys ihmeitä tapahtuu. Puhelimen toisessa päässä nainen vastasi kysyen: "Miten voin auttaa." Kävimme läpi taloni tarpeet sähkön suhteen ja sain muutaman tarjouksen. Edelleenkin suomalainen puhelinnumero oli ongelma, mutta neuvokas rouva langan toisessa päässä pääsi eteenpäin ilman numeroa. Sopimus piti hyväksyä sähköisesti minulle lähetetyllä sähköpostilla. Muutama klikkaus ja vihdoinkin olin saanut sähkösopimuksenkin valmiiksi ennen iltaa.

Vielä rautakaupan kautta kotiin ja mukaan tuli ruuvimeisseli paketti, tikkaat ja puupelletti pussi yläkerran kaminaa varten.

Illan aikana yläkerrassa Anu viestitteli kaminan lämmössä nauttien punaviiniä ja alakerassa minä huhuilin palikoiden määrästä kännykässä. Jossain vaiheessa palikoiden tilalle tuli patongit. Ylimmässä kerroksessa oli johonkin aikaan illasta mahdollisuus jopa kolmeen patonkiin. 

Talon alakerta jää minun yksityiseen käyttöön. Alakerta vanha kaariholvinen kellari on aikoinaan toiminut oliiviöljypuristamona. Niistä ajoista on tallella vielä pöytänä toimiva myllynkivi. Seinän sisässä on itse mekaaniinen puristin. Entinen omistaja on remontoinut tämän osan talosta noin vuosi sitten. 

Kaksi ylintä kerrosta kaipaa hieman erilaista sävyä seiniin sekä uudelleen järjestelyä.

Tätä erillistä asuntoa vuokraan aina silloin, kun en itse ole paikalla. 

Yläkerrasta pian lisää, kunhan parin viikon päästä aloitan sisustuksen.

Matkaan tämän kuun lopulla omalla autolla ja peräkärryllä kohti Ranskaa. 

Kyydissä paljon tavaraa, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.