Talon etsintää

 

Alkukesän matkan jälkeen on sähköpostini täyttynyt päivittäin myytävänä olevista taloista. 

Hurjia hirvityksiä, taloja Luberonin alueen ulkopuolella sekä muutama kiinnostava ilmoitus. 

Pidin kuitenkin tärkeänä oman asunnon myyntiä ensin. Monet tutut jo kuvittelivat, että jättäisin Suomen kokonaan. En tietenkään minulla on koti ja työni täällä. Unelma toisesta kodista Provencen kukkuloilla heräsi jo keväällä. Tämä tunne oli vain voimistunut kesän aikana. Päätin kuitenkin odottaa syksyyn ja antaa loma-ajan päättyä Ranskassa.  

Kirkas oranssin värinen olohuone ja huoneesta ulos johtava kattoterassi ilmoituksessa herätti mielenkiintoni. Tyypillinen pienessä kylässä sijaitseva kolmikerroksinen talo alkoi kiinnostaa jo verkkoilmoituksen perusteella. Kiinteistövälittäjältä sain lisää kuvia. Kyseisen kylän verkkosivuilta kaivoin lisätietoja kylästä. 

Baari ravintola ja pieni supermarketti vastasivat kriteereitäni. Elokuu oli jo lopussa ja samoin ranskalaisten kesälomat. 

Syyskuun puolivälissä sain myytyä oman asuntoni. Nyt olisi hyvä hetki lentää Ranskaan katsastamaan tämä talo. Kun kiinteistövälittäjä otti minuun yhteyttä, hän kertoi, että talo ei ollut enää myytävänä. Talon omistama pariskunta oli eroamassa ja vaimo olikin päättänyt ostaa tulevan ex-miehensä osuuden talosta. Harmillista, hyvin harmillista. Sitten ajattelin, tämä talo ei ollut minua varten, jossain olisi toinen talo odottamassa minua. 

Seurailin päivittäin minulle tulleita sähköposteja ja päätin ottaa yhteyttä kiinteistövälittäjiin. 

Välitystoimistojen sivuilla on valmiina esitäytettyjä sähköpostialustoja, joihin muutamalla klikkauksella lisäsin haluamani tekstit. Vastauksia tuli vähän tai joiltakin ei ollenkaan. Tyypillistä. Ehkä pelko siitä, että asioita piti hoitaa englanniksi, koska olin Suomesta. 

Päätin muuttaa tekniikkaa. Laadin listan kaikesta, mitä toivoin tulevassa talossani olevan. Ilmoitin myös, etten tarvinnut lainaa ostoa varten. Lisäksi lyhensin nimeni Madame Conieliksi. 

Muutaman päivän sisällä alkoi yhteydenottoja saapua. Surkeinta oli vain, että omat kiinnostuksen kohteet olivat vielä ”myytävänä” ilmoituksissa, vaikka ostotarjous oli jo hyväksytty tai talo jopa myyty. Minulle ehdotettiin monia kiinteistöjä, mutta ei mitään kiinnostavaa. 

Syyskuu vaihtui lokakuuhun. Tarkastellessani taas kerran ilmoituksia löytyi, eräs mielenkiintoinen talo. Kuvat näyttivät hyviltä, talossa olisi jonkin verran mahdollisuutta laajentaa remontin avulla, suurikokoinen terassi ja hintakin oli kohdallaan.

Samaan aikaan olin laajentanut etsintäaluetta Luberonin ulkopuolelle ja sieltäkin löysin muutaman potentiaalisen osuman. Tein päätöksen ja varmistin tapaamisia kiinteistövälittäjien kanssa. Lentolippu, majoitus ja vuokra-auto varattuna. 

Saapuessani sunnuntaina 23. lokakuuta Marseillen lentokentälle pakkasin käsimatkatavarani vuokra-autoon ja lähdin kohti Luberonia. Majoitukseen voisin kirjoittautua sisään vasta kello 17 lähtien, joten minulla oli neljä tuntia aikaa.  Näpäyttelin Mirabeaun kylän navigaattoriin ja Marseillen lentokenttä jäi taakseni. Sunnuntai lounasaikaan ajoteillä oli rauhallista. Noin tunnin ajomatkan jälkeen saavuin Mirabeaun kylään. Kylää mainostetaan etenkin siitä syystä, että 1987 siellä on kuvattu kaksi hyvin tunnettua ranskalaista elokuvaa. Kylän kuvissa on aina keskeisellä paikalla oleva suihkulähde, johon on lisätty pronssinen tytön patsas. Manon de Source. 

Kylä oli aivan hiljainen. Ainoa ravintola oli suljettu. Plataanipuiden varjostaman aukion laatat olivat linnunkakan peitossa. Suihkulähde patsaineen oli aukiolla. Kuuman ja kuivan kesän jälkeen lähde oli kuivunut ja allas oli tyhjä.. Ei mikään miellyttävä tervehdys, niin sanottuun kauniiseen kylään. Kapeat kujat kylässä näyttivät vaativan huolenpitoa ja siistimistä. Mikään ei vastannut odotustani. 

 Maanataina ajelin yli tunnin matkan tapaamaan välittäjää Luberonin ulkopuolella.

Caromben kylässä kaksi taloa. Ensimmäinen kokonaan remontoitu talo perheelle, mutta aivan liian pienet oleskelutilat. Toisessa talossa asui vanhempi mies. Mies koiransa kanssa lähti kävelylle, kun saavuimme visiitille. Talossa oli sekava tunnelma, aito alibaban luola, joka pursui kaikenlaisia tavaroita.  Lisäksi kuisti ja olohuone oli, niin täynnä viherkasveja, että se muistutti enemmän puutarhamyymälää, kuin kotia. Lisäksi joitakin rakenteita kellarissa ja vintillä oli tuettu metallitukien avulla.  

Ruokailutila

                                                                             Terassi

Ajellessani Cucuroniin, jossa yövyin matkani aikana, tein päätösen, etten pitänyt alueesta Luberonin ulkopuolella. En tuntenut minkäänlaista vetoa, vaikka kylät olivatkin kauniita. Tiistai iltapäivän samalla alueella olevan visiitin päätin peruuttaa kokonaan. 

Kaikki alkoi tuntua jo epävarmalta löytäisinkö mitään tällä matkalla. Samana iltana päätin aloittaa uudelleen verkkosivujen tutkiskelun. Esille nousi talo, jonka olin aikaisemmin nähnyt. Hinta oli ensinnäkin ollut liian korkea ja myös talon sisustus tuntui liian modernilta, joten olin hyljännyt sen kokonaan. Aloin uudelleen tutkia ilmoitusta ja hintakin näytti olevan sopiva minulle. Talo oli kokonaan remontoitu ja lopputulos oli kaunis ja jopa sanoin kuvaamaton. 

Vielä ei ollut liian myöhäistä soittaa välittäjälle. Madame Ryck vastasi puhelimeen ja järjesti minulle  visiitin keskiviikoksi assistenttinsa avulla.  Tiistain peruuntuneen tapaamisen vuoksi päätin ajaa tutustumaan kylään, Samassa kylässä sijaitsi myös se mielenkiintoinen oranssilla seinillä sisustettu olohuone talo, josta olin haaveillut. Kylän sijainti yllätti, sillä se oli Saignonin kylän läheisyydessä. Kesäkuun alussa vietin 7 yötä Saignonissa. 

Saint Martin de Castillonin kylä sijaitsee kukkulan laella, josta avautuu upea näkymä Luberonin vuoristoiseen vihreää metsäiseen maisemaan (maisemakuva ennen tekstiä). Baari ravintola todellakin oli auki ja sieltä kuului iloista rupattelua. Kapeat kujat johtivat ylös kirkolle. 

Kylässä oli rauhallista. Muutama pyörilijä ja patikointiretkeläinen saapui kylään. Kylän reunalta avautuu maisema, joka kuvaa hyvin Luberonia.

 Pienistä supermarketista löytyi kaikkea tarpeellista. 18km päässä sijaitsee Apt niminen, kaupunki, josta löytyy kaikki tarpeellinen.  

Lounasaikaan laskeuden Aptiin ja kävelin vielä kaikki kiinteistövälitysliikkeet läpi. Suljetussa hieman vanhahtavan tuntuisen välitysliikkeen ikkunassa oli talo myytävän Saignonin kylässä. Ketään ei ollut paikalla, joten soitin ikkunassa ilmoitettuun numeroon. Ensinnäkään numero ei yhdistynyt mihinkään. Myöhemmin illalla vastasi mieshenkilö puhelimeen. Kysyin häneltä tietoja talosta, johon hän vastasi: "Olen tulossa takaisin vasta ensi viikolla ja muistaakseeni talon myynti ei ole enää ajankohtainen." Siinä kaikki. Mitään välittäjän myyntikohteita ei edes löytynyt netistä. 

Tiistain ja keskiviikon välinen yö sujui kevyellä unella ja kello 4 jälkeen uni ei enää tullut. Mietin mahdollisia vaihtoehtoja, mitä viimeiset visiitit kohteisiin toisivat. 

Saavuin Mirabeaun kylään ennen kello 11 ja ruotsalaiseksi osoittautunut kiinteistövälittäjä saapui myös hieman aikaisemmin. Ilmoituksesta ei oikein käynyt selville se, että talon terassi olikin kapean kadun toisella puolella vastapäätä taloa. Terassin takana oli vanhat kaariholviset tilat, joilla ei olisi mitään virkaa, ellei niihin rakennettasi jotain, mutta mitä??? Kuvissa talon sisäosa näytti olevan hyvässä kunnossa. Todellisuus sisällä oli aivan toinen. Keittiön kaapiston pinnat olivat kolhiutuneet samoin seinien pinnat. Talo oli ollut vuokralla. Oikeastaan oli helpotus, että talo oli epäkäytännöllinen. Kaiken lisäksi kellarissa oli lisätila johon olisi kuljettiin erillisen oven kautta kadulta. Siellä sijaitsi kylän vanha uuni, jonka päälle talo oli rakennettu myöhemmin. Uunin pyöreä sisäosa oli halkaisijaltaan kaksi metriä. Uunissa oli aikoinaan paistettu kylän leivät.

Tästä talosta ei tulisi kauppoja. 

                                                 Terassi kadun toisella puolella talosta

Tapaamisen jälkeen minulla oli noin tunnin ajomatka vuoristoista tietä seuraavaan ja viimeiseen mahdolliseen visiittiin. Hetken odottelun jälkeen tapasin viehättävän ranskalaisen nuoren naisen, joka oli tullut näyttämään taloa minulle. Sisäänkäynti oli varustettu tupla lasiovilla, joita varmisti metallinen portti. Sisällä avautui pitkän mallinen eteinen, joka johti keittiöön. Keittiöstä noustiin muutama askelma tilaan, jossa oli vanha kivinen kaarimainen katto. Olohuone oli aivan huikea. Tämä talon alakerta oli kauan sitten toiminut oliiviöljymyllynä. Myllyn mekaaninen metallinen osa oli vielä paikoillaan olohuoneen pitkällä seinällä. Sitten kiinnitin huomion erikoiseen pöytään, jossa oli metalliset jalat. Pöytä näytti modernilta. Hetken tarkastellessani pöytää huomasin sen olevan myllyn kivi. 

Olohuoneen päädyssä oli makuuhuone suihkulla. Lavuaari oli  puurakenteisen pöydän päällä lähellä sänkyä. Alakerran tilassa oli myös erillinen WC. 

Takaisin eteisessä nousimme erillisellä ovella varustettuun yläkertaan.  Toisessa kerroksessa oli pieni käytännöllinen keittiö, WC ja oleskelutila vuodesohvalla. Kolmanteen kerrokseen johti kapeat ja jyrkät portaat. Ylimmässä kerroksessa oli  suihkulla ja WC :llä varustettu makuuhuone. Pieni katto ikkuna ja lasiovi toi mukavasti valoa sisälle. Lasiovi johti kattoterassille, jota peitti auringon valoa sihtaava säleikkö. Tässä talossa oli kaikki, mistä olin haaveillut ja se ei kaivannut yhtään remonttia. 

Tässä se nyt oli ”Un coup de coeur”, niin kuin Ranskaksi sanotaan. Kiertelin alakerran tilat uudelleen. Vihdoinkin olin löytänyt unelmieni kohteen. Kaiken lisäksi selvisi, että talon hintaa oli muutama viikko sitten laskettu 30,000:lla eurolla. Sulkiessamme oven ja metallisen portin huomasin naapurissa olevan talon, jossa oli vihreät ikkunaluukut. Ilmeisesti naapurin talo on se, josta olin ollut todella kiinnostunut, se sama, joka oli vedetty pois myynnistä. 

                                                                 Gran rue - Isokatu

Avustaja neuvoi minua soittamaan kiinteistövälittäjälle ja tekemään tarjouksen. 

Madame Ryck vastasi puhelimeen ja keskustelimme tarjouksen mahdollisesta summasta. Koska hintaa oli jo pudotettu roimasti ei minulle jäänyt paljon varaa pudottaa hintaa. Olin valmis tarjoamaan kyseisen myyntihinnan, jonka avulla varmistin, ettei kukaan muu voisi tulla väliin. Lähetin välittäjälle henkilötietoni ja sovimme, että  myöhemmin tapaan hänen apulaisensa Lourmarin kylän apteekin edessä. Parkkipaikalla allekirjoittaisin tarjouksen ja apulainen ottaisi valokuvan henkilökortistani. 

Saapuessani myöhemmin majapaikkaani, olin jo saanut notaarilta sähköpostia, jossa hän varmisti kansalaisuuteni, siviilisäätyni sekä sen, että en tarvinnut lainaa ostoa varten. Toisessa viestissä oli jo ehdotus alustavan sopimuksen allekirjoitus 8.11. Ranskassa notaari hoitaa kaikki tarvittavat dokumentit, joita asunnon ostoon tarvitaan. Lopullisen kauppakirjojen takarajaksi on määrätty 26.01.2023.

Ranskassa voi vieriä kolme kuukautta ennen, kuin avaimet on kädessä. Notaarit ovat tarkasti Ranskan valtion valvottuja virkailijoita. 

Tuskin maltan odottaa sitä, että saan avaimet käteeni…

P.S tänään 8.11. allekirjoitin Aptin kaupungissa notaarin toimistossa myyjän ja kiinteistövälittäjan kanssa alustavan ostosopimuksen. Kävimme tarkkaan läpi kaikki asiaan kuuluvat tarkastusdokumentit ja muut tiedot talosta. Olin jo etkäteen saanut sähköpostilla 80 sivua kaikesta mikä liittyi taloon. Lisäksi 22 sivua alustavasta kauppakirjasta, johon tänään teimme muutaman muutoksen. Lopullinen allekirjoitus ja kaupan teko on 5.1.2023