Vuosi 2025 täynnä muutoksia

 Viikunanlehtien silmut ja pienet lehtien alut 

Saint Martin de Castillon kylä hehkuu auringon valossa kun saavuin takaisin kotiini ennen pääsiäistä 2026. Kevät oli hieman jäljessä ja päivätkin viileitä voimakkaan mistral tuulen vuoksi. Olin unohtanut pyytää ystävääni Jean Yvestä laittamaan lämmön päälle, joten ensimmäisen yön vietin holvikammarissani 13 asteen lämmössä fleecepeiton ja kuumavesipullon, sekä paksun täkin alla. Silti kaikki oli hyvin. Minulla olisi kymmenen päivää. Ei paljonkaan muita suunnitelmia, kuin tarttua yläkerrasta poistetun keittiön seinän korjaukseen.

On kulunut yli vuosi kun olen kirjoittanut viimeksi tähän blogiin. Olen kyllä käynyt Ranskan kodissa, miettinyt miten jatkaa. Elämäni mullistui lokakuun alussa 2024, kun rakas elämänkumppani menehtyi äkillisesti. Kodin muutto, arjen mullistus ja uudet alut loivat erilaisen vuoden 2025. Surun ja suurien muutoksien keskellä Ranskan kotini oli myytävänä muutaman kuukauden, kun annoin itselleni aikaa. Helmikuussa 2025 vietin viikon verran Saint Martinissa, jonne rakas ystäväni liittyi muutamaksi päiväksi mukaan viettämään talvista hiljaisaikaa Luberonissa. Huhtikuun puolessa välissä nautin kevään alusta, jolloin kotona Suomessa vielä odotimme kevään edistystä. Pääsiäisenä oli hyvä aurinkoinen viikonloppu nauttia Isle-sur -la-Sorguen vanhantavaran Brocante toreista ja tutustua paikallisiin antiikkiliikeisiin sekä nauttia hyvästä ruuasta ystävän kanssa. En suunnitellut koko vuodeksi mitään ryhmämatkoja naisille sillä talo oli myytävänä ja katselin uutta kohdetta jopa muualta puutarhan kera. 

Toukokuussa viiden päivän visiitti ystävien kanssa tarkoitus tutustua sisutusmeissuun Aix-en- Provencessa. Voi sitä naurua ja iloa, syömistä ja juomista. Messut ja viimeinen päivä ennen kotiin paluuta vietettiin Nizzassa. 

Kesä oli tulossa ja ensimmäinen juhannus yksin yhdeksään vuoteen. Mitä tehdä, minne mennä? Kahtena vuonna alkukesällä olin nähnyt Luberonin lavetelipeltojen pikkuhiljaa vasta heräämään kukoistukseen. Niinpä päätin antaa itselleni aikaa tuntea Luberonin sininen hehku. Ennen juhannusta pakkasin autoni ja ajoin Turun satamaan ja siitä alkoi matka määränpäänä Saint Martin de Castillon, jonne ennen sitä tieni vei pohjois Hollantiin ja sieltä Haagiin muutamaksi päiväksi tyttäreni perheen luokse. Matkani jatkui ei suunniteltua reittiä vältellen ruuhkaisempi teitä Dordogneen Ranskaan Montagnac-la-Crempseen, jossa olin asunut nejlä vuotta. Nicole ja Paul odottivat minua. Muutaman päivän lepo ajamisesta heidän seurassaan sopi hyvin. Yksin matkustaminen ei ollut minulle uutta ja nautin siitä. Ei etukäteen suunittelua vaan vain jatkoa ajolle etelään päin. Saapuessani Luberoniin Provencen alueelle pellot siintivät sinisenä ja ilma tuoksui laventelilta. Kodissani kaikki oli hyvin, kiitos siitä myös Jean Yvesin huolenpidolle. 

Päivittäiset retket ja ajelut siinsivät laventeli alueelta toiselle. Lentävä hollantilainen vietti viikonlopun kanssani, jonka aikana kiertelimme torimarkkinat, nuuhkimme laventelipeltojen reunoilla, nautimme auringosta ja valmistimme yhdessä maittavia ruokia ja siemailimme Syllan kuplivaa rose brut viiniä. 

Saint Martinissa asuvan ystäväni Francoisen kanssa istuimme iltaa kylän baarissa rose-viiniä nautiskellen ja omia juustoja ja oliiveja syöden. Kävimme päiväretkillä ihastelemassa laventelin sinisiä maisemia.Päivät olivat kuumia ja illat lempeitä jolloin istuin kattoterasilla nauttien kesän hehkuvasta ihanuudesta. Makuuhuoneeeni sijaitsee taloni kivisen kaariholven alla ja sinne kesän kuumuus ei ylety. Viileä oleskelutila auttoi oloa kun lämpömittari hipoi 40 astetta.

 Aude kiinteistövälittäjäni kutsui minut juhlimaan 20-vuotis hääpäivää ja hänen miehensä 50-vuotisjuhlia elokuun alussa. Juhlissa grillattiin, pelattiin betankkia ja toisenä pelinä oli mölkky mistä on tullut suosittu ranskalaisten kesken. Näin kotiinpaluu venähti ja alkoi vasta elokuun alkupuolen jälkeen. Paluumatkalla pysähdyin tapaamaan Anitaa Pohjois Hollannissa. Siitä olikin aikaa, kun olin tavannut hänet ja hänen perheensä viimeksi. Turkuun saavuettaessa kilometrejä oli viiden viikon varrella kertynyt 8500.

 
Syyskuussa piipahdus Pariisiissa rakkaan Emilian häissä ja yhteitä aikaa Elsan sekä tyttöjen kanssa. Lokakuussa ensin yllätyslahja Hollanista. Mahtavan upea 8 kiloa painava viikunamaljakko. 

 Sitten Amanda perheineen saapui viettämään syksyn lomaa Saint Martinissa. Lourmarinin linna tuntui olevan pienten tyttöjen suosikki ja aperitiivin nauttiminen maistui meille kaikille. Viikko Amandan perheen kanssa vierähti mukavasti syksyisessä säässä. 

Samalla matkalla käynti Aptin kaupungin verotoimistossa, joka oli muuttanut uuteen osoitteeseen. Halusin varmistaa mihin tilinumeroon kiinteistövero maksetaan vuoden lopulla. Myös vesilaitoksen toimisto oli remontin vuoksi muutanut, se toimi nyt 

väliaikaisesti turisti-infon tilojen naapurina. 

Francoise ilmoitti, että hänen talonsa oli saanut ostajan ja muutto läheni. Minun talolla oli käynyt useitakin pariskuntia visiitillä, mutta mitään sen enempää ei ollut tapahtunut. Kiinteistövälittäjillä oli hiljaista samalla tavalla kuin Suomenkin markkinoilla. Amandan perheen kanssa tutustuimme uusiin kohteisiin ja vietin iltoja tyttöjen kanssa kun vanhemmat tutustuivat lähikylien ravintoloihin. Mai taiteili meistä kaikista muotokuvan aperitiivin kera. Tässä kolme vuotiaan Main näkemys Jajasta eli minusta. 

 Lokakuussa aloin myös valmistella uusia verkkosivuja Elämäsi Toinen Kevät ohjelmalle www.jaanacoching.com  
Kun marraskuus läheni ja sen lopulla ystäväni Jaana oli muuttamassa Laitilaan ja kaikilla tuntui olevan jo suunnitelmia jouluksi. Minäkin mietin joulua, mitä, missä milloin. Miten olisi joulu Ranskassa. Amanda perheineen oli lähdössä jouluksi Thaimaahan ja poikani Oscarille ehdotin yhteistä joulua Luberonissa. 
Joulukuun puolenvälin paikkeilla pakkasin autoni ja Turusta Tukholman kautta matka jatkui ensin Tanskassa vietetyn yön jälkeen pohjois Hollantiin Asseniin. Ennen joulua Amandan luokse Haagiin muutamaksi päiväksi jonne Oscar oli saapunut omaa reittiä pitkin Tanskan kautta. Päivä Haagissa ja toinen ihaillen paikallisia joulukoristeita, joita päätin itsekin hankkia. Hollannista löytyy aivan ihania kransseja.

 

Ostin mukaani muutaman ulkooveen.  Haagista jatkoin matkaa Oscarin kanssa ranskan puoleisen sukulaisten luo, joita en ollut nähnyt ainakaan kymmeneen vuoteen. Maittavan illallisen ja muistorikkaan rupattelun jälkeen uni maistui ja seuraavana aamuna jatkoimme kohti etelää. 

Suunittelin Oscarin kanssa joulua ja valmistimme verkkosivuja yhdessä. Kävimme viinitilan joulumarkkinoilla, jossa myös sijaitsi Korkkiruuvi Museo. Aptin torilla hedelmämyyntikojut notkuivat Korsikan klementiineista, joiden aika oli parhaimmillaan. Joka puolella myytiin jouluherkkuja. Jokaiseen iltaan kuuluu aperitiivin nauttiminen, toisinaan se on niin runsas ettei sen jälkeen ole enää nälkä. Joulu sujui rauhallisesti kotona. Ranskassa ei vietetä Tapanin päivää ja jouluaattokin on normaali työpäivä. Joulun jälkeen Oscar lahti viettämään uutta vuotta ranskalaisten serkkujen luokse. Minä vietin uuden vuoden illan ystäväni Francoisen uudessa kodissa Aptin kaupungin laidalla takkatulen ääressä. 

 

                       

Tammikuun alussa alkoi kuulaana aamuna matka Suomeen päin. Ensin pysähdys Ranskan sukulaisten luona lähellä Saksan rajaa jonne oli satanut kohtalaisen paljon lunta. Oscar oli myös saapunut sinne uudenvuoden juhlinnan jälkeen. Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme kohti Hollantia, jossa meillä oli eri päämäärät. Ranskan rajalta Hollannin Eindhoveniin välillä oleva Saksan kautta johtava moottoritie oli rauhallinen. Saapuessamme Hollantiin alkoi sataa lunta ja Oscar jatkoi Eindhoveista junalla Den Haagiin Amandan luokse. Minä jatkoin matkaa Lareniin jossa lunta oli jo satanut jonkin verran.  

Paluumatkani tarkoitus oli jatkua pohjois Hollanin kautta Saksaan, mutta lähtöaamuksi oli luvattu lumimyrsky joka saapui yön aikana rannikolta päin. Suunnitelman muutos ja otin lyhimmän reitin moottoriteitä pitkin Saksan puolelle sillä siellä olisi paremmat ajokelit. Hollantilaisilla kun ei ollut käytössä talvirenkaita, niin ne ajelivat 50-60km/h moottoritiellä ja minä talvirenkailla ohituskaistalla yhdeksääkymppiä. Ajomatka Tanskan kautta Ruotsin Kapellskäriin autolautalle jossa aivan yksin muutaman muun henkilöauton kanssa rekkojen välissä. Jouluretkestä oli kertynyt 6500km.